Kinkereitä ja muita tilaisuuksia

Rauno Määttä, Mikkeli

Olen viettänyt eläkepäiviä kohta kaksi vuotta. Jäin eläkkeelle Mikkelin Tuomiokirkkoseurakunnasta 2021 toukokuussa. Oli minulla mahdollisuus päästä eläkkeelle jo neljä vuotta aikaisemmin, mutta halusin vielä jatkaa työuraani. Työelämässä jatkaminen oli minulle selvää, mikäli Luoja suo terveyttä. Minulla oli hyvin innostunut ja motivoitunut kuoro, näin me sitten jatkoimme yhdessä kuoron kanssa. Laulujen opettelu vaati tietysti kuorolta paljon sitoutumista, mutta toisaalta laulaminen on antanut sisältöä elämään, iloa itselle sekä kuulijalleen.

Soittamisen taitoja olen saanut pitää yllä eläkepäivinä tehden tuurauksia. Pyyntöjä on ollut seurakunnan taholta ja joskus omaiset pyytävät myös henkilökohtaisesti tilaisuuksiinsa soittamaan. Tilaisuudet ovat pääasiassa Jumalanpalveluksia, vihkimisiä ja hautauksia. Silloin tällöin on harjoituksia laulajien ja musiikin harrastajien kanssa, joskus konsertteja. Olen ollut mukana myös eläkeläisten laulutilaisuuksissa säestämässä.

Kaipauksella muistelen tilaisuuksia, joita pidettiin kylillä, kouluissa ja kodeissa esim. kinkerit. Maaseudulla kinkereillä oli perinteisesti Raamatun lukua, virsilaulua ja keskustelua ajankohtaisista asioista. Muistan kun olin kinkereillä kouluikäisenä, silloin niiden tyyli oli aivan erilainen. Siellä annettiin läksyjä esim. virsiä, joita ei osattu. Ne opeteltiin ja sitten vuoden kuluttua tarkistettiin, onko virret opittu, virsiä oli yleensä 2–3. Pappeja saattoi olla joskus kaksikin. Pappi kysyi kylän tukihenkilöltä ns. kylän vanhimmalta, että onko tässä kylässä pelattu korttia, juopoteltu, tapeltu tai asuttu susiparina. Kylän vanhin sanoi rohkeasti sitten mielipiteensä kaikkien kuullen. Tällaisiin kysymyksiin suhtauduttiin luontevasti, tekemättä siitä sen kummempaa numeroa. Kinkeriväki ei reagoinut tai säikähtänyt kysymyksiä millään tavalla, vaan kysymykset olivat tuohon aikaan normaali käytäntö, joka nyt on jo historiaa. Nykyäänhän kinkereillä lauletaan, keskustellaan papin alustuksen pohjalta, lopussa leppoisaa keskustelua kahvitarjoilun lomassa.

Saman leppoisan ja yhteenkuuluvaisen tunnelman loivat joulun aikaan kauneimpien joululaulujen tilaisuudet kylillä. Siellä oli aina kotoinen vapautunut tunnelma, väkeä oli lapsista vaariin ja laulutoiveita tuli vuolaasti.

Toivoisin että nuoretkin löytäisivät paikkansa seurakunnan tapahtumissa ja että kinkerit eivät kokonaan katoaisi. Seurakunnan tilaisuudet ovat yhteisöllisiä kivoja tapahtumia.

Seurakuntalaisia ja työkavereitakaan ei ole tarvinnut jättää kokonaan eläkkeelle lähdettyä, tapaan heitä joskus muissa merkeissä, konserteissa, seurakunnan tilaisuuksissa ym. vaihdamme kuulumisia.

Nyt, eläkeläisenä, kun ei ole aikatauluja, kokouksia tms., on enemmän aikaa seurata ja nauttia vuodenajoista aivan toisella tavalla, vaeltaa luonnon keskellä hiihdellen, lenkkeillen, meloen, sivussa on kotimaan matkailua. Olen kiitollinen erityisesti terveydestä, kaikista läheisistä, ystävistä ja niistä lukuisista tuttavuuksista, jotka ovat syntyneet urani varrella.