Ollako vai eikö olla eläkkeellä

Merja Laaksamo, Lahti

Noin vuosi sitten jäin lomalle ja sen jälkeen eläkkeelle AKIn apulaistoiminnanjohtajan tehtävistä. Takana olivat viimeiset Papiston päivät ja epätavallinen korona-aika. Tunsin oloni toisaalta haikeaksi, joskin uupuneeksi, toisaalta riemulliseksi vapauden vihdoin koittaessa. Olinhan työskennellyt noin puolitoista vuotta alimman eläkeikäni jälkeen, mikä oli hyvin linjassa Akavan ja AKIn ajamien työurien pidentämistavoitteiden kanssa.

Ensimmäiset eläkeviikot tuntuivat ihmeellisiltä. Puolisoni oli jo eläkkeellä ja aamukahvin jälkeen saatoimme asettua sohvalle ja katsoa pari jaksoa seuraamistamme sarjoista. Ulkoilun saattoi helposti ajoittaa päivän valoisiin tunteihin. Asumme kolmensadan metrin päässä uimahallista ja otin puolen vuoden kausikortin sekä uimahalliin että kuntosalille.

Kunnon kohotus oli hyvä tavoite kevätkaudelle, sillä suunnittelin huhtikuulle seuraavaa Santiagon tien vaellusta. Olin lähdössä uudelle reitille, Via de la Platalle, joka alkaa Sevillasta ja on pisin Santiagon reiteistä. Kevät kului nopeasti vaellukselle valmistautuessa. Kunnon kohotessa ja uupumuksen hälvetessä aloin kuitenkin kaivata töitä ja tekemistä.

Siihen saumaan sain Professoriliitosta sähköpostin, jossa kysyttiin, tulisinko syksyllä tekemään Professoriliiton uutta matrikkelia. No ilman muuta! Pappisliitossa tehtiin työssäoloaikanani kaksikin matrikkelia. Nyt minun ei tarvitsisi matrikkelityön lisäksi hoitaa monia työsarkoja eikä minulla olisi kokonaisvastuuta, vaan olisin osa-aikainen projektityöntekijä.

Santiagon vaellukselle lähdin huhtikuussa suurin odotuksin. Olin vaellusten suhteen jo melkoinen konkari, olikohan tämä 18. vaellus. Aluksi kaikki sujui hyvin, mutta sitten akilles alkoi kipeytyä toisesta jalasta. Tapahtumat johtivat siihen, että minun oli lopetettava 300 km kohdalla ja palattava kotiin. Ehdin parahiksi viettämään vappuaattoa puolison kanssa. Paraneminen kesti kauan, mutta haaveissa ovat jo uudet vaellukset.

Syyskuun puolivälissä aloitin puolipäivätyön Professoriliiton matrikkelin parissa. Miten mukavaa olikaan palata työhön! Osa-aikatyö sopii hyvin elämäntilanteeseeni. Jää aikaa käydä tapaamassa lapsenlapsia ja 86-vuotiasta äitiäni. On aikaa ulkoilulle ja kunnon hoitamiselle. Tänä syksynä töitä on kolmeksi kuukaudeksi ja jatkan vielä kevätkaudella muutaman kuukauden.

Pieni haikeus on mielessäni myös tätä kirjoittaessani. Mietteeni tulevat viimeiseen painettuun Crux-lehteen, jonka päätoimittajana olin 16 vuotta. Kaikella on aikansa, joka asialla auringon alla. Mielenkiintoista on nähdä, mitä elämä vielä tuo tullessaan.

Osa-aikatyö sopii hyvin elämäntilanteeseeni. Jää aikaa käydä tapaamassa lapsenlapsia ja 86-vuotiasta äitiäni. On aikaa ulkoilulle ja kunnon hoitamiselle.