Eläkeläisen eloa

Lea Takala, Kanttori, MuM, dir. cant ja eläkeläinen

Jäin eläkkeelle 1.2.2020. Kahteen vuoteen en tehnyt melkein mitään muuta kuin Koti-TV:n ikäihmisten jumppaa joka päivä. Onneksi sen sai tehdä keskiviikkoisin Riston Valintaa kuunnellen. Ennen siihen aikaan oli aina työntekijäkokous.

Näin ei pitänyt käydä. Piti olla mahdollisuus käydä kaikissa niissäkin konserteissa, joihin ei työssä ollessa ehtinyt. Eläkelahjaksi saadut Pori Jazz -liput kelpasivat onneksi vielä kesällä 2022.

Kun aloitin ensimmäisessä työpaikassani 1978, menin tietysti Satakunnan kanttoreitten kokoukseen, jossa oli vielä isäni tunteneita kollegoja 13 vuoden takaa. Kauvatsan kanttori Simola (Seijan isä) johti kuoroa, jossa olin jonkin aikaa ainoa altto, kunnes sekakuoron balanssi tasoittui. ”Kiitetty olkohon nyt Herra maan ja taivahan”, lauloimme. Kauan olin kuoron nuorin jäsen ja toimin yhdistyksen varapuheenjohtajana Juhani Kemppaisen kaudella vuosikymmeniä. Viime töikseen hän vielä hommasi minut AKIn valtuustoon 2006. Mielenkiintoista oli.

Juhanin jälkeen minut valittiin yhdistyksen puheenjohtajaksi. Aika oli toinen ja koko yhdistys lakkautettiin melko pian. Kukaan ei enää halunnut toimia hallituksessa. Kyllä toiminnan vuosinakin todettiin usein, että jos on töissä, ei pääse ja jos on vapailla, ei ehdi kokouksiin. Kummasti me vaan Juhanin kanssa kerittiin, kiitos kollegojen tietysti.

Minun piti jäädä rivijäseneksi johtamiini kuoroihin, mutta eihän niitä voinut kukaan johtaa kahteen vuoteen. Pehmeä lasku muuttui totaaliseksi eroksi työelämästä. Vasta tänä vuonna olen vähän tuuraillut.

42 vuotta vierähti kotiseurakuntani Ulvilan palveluksessa. Jo opiskeluaikana olin kuoron mukana Rovaniemen laulujuhlilla tuuratessani äitiyslomalla ollutta kanttoria. Näillä juhlilla oltiin aina mukana.

Kolmannen äitiysloman jälkeen tuntui, että jotain uutta pitäisi keksiä. Niinpä kollegan ohjaamien lapsikuorolaisten vanhemmista lähtenyt ehdotus uudesta lauluryhmästä toteutui ja Sointu-kuoro syntyi 1992. Se on alle 10 laulajan ryhmä, joka tuli mukaan vastuuseen jumalanpalvelusmusiikista ehkä vähän gospeltyyppisemmällä ohjelmistolla kuin kirkkokuoro.

Myös uusi virsikirja, jumalanpalvelusuudistus ja aina uusi Nuoren seurakunnan veisukirja toivat vaihtelua työhön. Puhumattakaan tietokoneesta.