Minna Raassina, AKIn ja Kanttori-urkuriliiton puheenjohtaja
minna.raassina@evl.fi
Pääkirjoituksen kirjoitushetkellä eletään elokuuta ja palaillaan kesätauolta. Juuri kesän kynnyksellä saatiin hälyttävä jäsenkyselyn tulos, jota ennätettiin AKIn hallituksessakin kesäkuussa käsitellä. Jäsenistämme miltei puolet, n. 45 %, kärsii vastausten perusteella vähintäänkin lievästä työuupumuksesta. Vakavaan työuupumukseen viittasivat n. joka kymmenennen vastaukset.
Tulos herättää paljon kysymyksiä. Mistä uuvuttavan suuri kuormitus johtuu? Onko työpaikoilla riittävästi tekijöitä eri tehtäviin? Mitä tehdään ja miten paljon? Voidaanko tehtävän työn määrää ja laatua tarkastella kriittisesti. Onko oikeasti kaikki välttämätöntä, jos tekijöitä ei ole tarpeeksi?
Työturvallisuuslaki on asiassa täysin yksiselitteisesti työntekijän puolella. Työturvallisuuslain 25 §: ”Jos työntekijän todetaan työssään kuormittuvan hänen terveyttään vaarantavalla tavalla, työnantajan on asiasta tiedon saatuaan käytettävissään olevin keinoin ryhdyttävä toimiin kuormitustekijöiden selvittämiseksi sekä vaaran välttämiseksi tai vähentämiseksi.” Tämän jälkeen tulevissa lain pykälissä on lueteltu mm. ergonomiaa sekä fyysistä, henkistä ja sosiaalista kuormittavuutta koskevat säännökset.
Mikäli koet kuormittuvasi työssäsi liiallisesti, olethan kertonut asiasta esihenkilöllesi? Työpaikkojen yhteistyötoiminta on myös kanava, jossa voi nostaa jaksamista ja terveyttä vaarantavia tekijöitä keskusteluun. On ensisijaisen tärkeää pitää työpaikkasi työsuojeluvaltuutettu ja työsuojelupäällikkö perillä tilanteestasi. Lain noudattamista valvoo työsuojeluviranomainen.
Erityisesti työajattomassa työssä voi tehtävän työn määrä ja sen jakautuminen eri työntekijöille olla epäselvää, kun työaikamittaria ei käytetä. Työajattomuudessa ja työn imun kokemuksen yhdistelmässä voi myös piillä erityinen ansa. Voisiko normaali työohjelma sisältää elementtejä, joissa voi todella toteuttaa rakkainta kutsumustaan?
Työterveyslaitoksen sivuilla on paljon viisautta työelämän jaksamiskysymyksiin. ”Työaikojen kuormittavuuden arviointi” on työkalu, johon on liikennevalomallin avulla luokiteltu vaihtelevien työaikajärjestelyjen kuormittavuutta. Punaisen valon antavaa kuormitusta tulisi välttää kokonaan. Se syttyy mm., kun peräkkäisten vapaapäivien välinen työtuntimäärä ylittää 55 tai kun neljän viikon työjakso ei sisällä yhtään vapaata viikonloppua. Myös vaikutusmahdollisuuksien puute omiin työaikoihin ja liian lyhyt työvuorojen suunnittelujakso ja sen täpärä (viikko tai alle) tiedoksisaanti sytyttää punaisen lampun.
Työvoimasta kilpaillaan jo nyt. Työhyvinvointi on työnantajan etu. Eikä ole olemassa työterveyttä ja työn ulkopuolista terveyttä. On vain yksi, kallisarvoinen terveys.