Synodaalikokouksen parasta antia olivat kohtaamiset. Uudet tuttavuudet sekä jälleennäkemiset avarsivat kuvaa papillisten tehtävien monimuotoisuudesta. Valitettavasti eräs tarina toistui muita useammin.
Monilla tapaamillani opiskeluajan tutuilla oli jo vuosikymmenen jälkeen virka, mutta hämmentävän moni työskenteli edelleen pätkätehtävissä. Tyypillinen määräaikaisuuden peruste oli toki sijaisuus, mutta useilla kohtaamillani virkaiältään nuorilla pastoreilla taustalla saattoi olla myös vakiintunut kokeilu, jossa määrärahojen riittävyyttä sai jännittää joka vuosi.
Mutu-tuntumani määräaikaisten palvelussuhteiden yleisyydestä kehittyi synodaalipäivän aikana niin vahvaksi, että seuraavana päivänä oli perehdyttävä kirkon henkilöstötilastoihin. Ja kappas: kirkon vuoden 2022 henkilöstötilaston mukaan seurakuntapapistossa työskenteli kokoaikaisesti 1320 henkilöä vakituisissa ja 441 määräaikaisissa tehtävissä. Lisäksi osa-aikaisesti työskenteli 89 seurakuntapappia vakituisessa sekä 82 määräaikaisessa tehtävässä. Seuraavassa tarkastelen kokoaikaisesti työskenteleviä, joten mainitut prosentit tai suhdeluvut eivät huomioi osa-aikaisissa papin tehtävissä työskenteleviä.
Määräaikaisissa tehtävissä työskentelevät erityisesti alle 40-vuotiaat ja naiset
Vuonna 2022 kokoaikaisesti työskennelleistä seurakuntapapeista siis lähes neljännes työskenteli määräaikaisessa palvelussuhteessa. Tilanne vaihtelee hiippakunnittain: Porvoon ja Espoon hiippakunnissa useampi kuin kolmannes papeista työskenteli määräaikaisissa palvelussuhteissa — Mikkelin ja Turun hiippakunnissa vastaavasti harvempi kuin viidennes.
Ikäryhmittäinen tarkastelu on ikävää luettavaa: kolme neljästä 20—29-vuotiaasta papista työskentelee määräaikaisissa palvelussuhteissa. 30—39-vuotiaiden ikäryhmässä vastaavasti noin kolmannes ja tätä vanhemmissa noin viidennes.
Tilastossa osa määräaikaisina näkyvistä papeista on ymmärtääkseni virassa. Virkakierto antaa kokemusta kirkon vaativammista tehtävistä ja antaa valmiuksia tulevalle asiantuntijoiden ja johtajien polvelle. Virkakierto ei kuitenkaan selitä nuorimpien työntekijöiden määräaikaisuuksien runsautta.
Pätkäputki luo elämään epävarmuutta
Iso osa nuoremmista 20—40-vuotiaista papeista silti sinnittelee määräaikaisesta tehtävästä toiseen. Moni heistä saa lopulta viran, jossa tulevan vuoden toimeentulo ei ole kiinni tämän vuoden tehtävässä suoriutumisesta. Virkaa odottaessa aloilleen asettuva joutuu säännöllisesti huolehtimaan töidensä jatkumista, nostamaan säännöllisesti työttömyysturvaa sekä arvioimaan kuinka pitkän matkan päästä on valmis papin tehtäviä hakemaan. Tämä monimutkaistaa perheen arkea. Vanhempainvapaalle aikovan tilanne on arvaamaton ja muodostaa jopa yhdenvertaisuuskysymyksen.
Tiistaina kävi ilmi, että moni etsii työtä muualta, mikäli vuosien pätkäpappeuden jälkeen haluaa asettua aloilleen, hankkia asunnon, perustaa perheen tai kehittyä ammatillisesti. Heistä ei pidetä tilastoa, mutta kirkon ulkopuolella työskentelee Kirkon koulutuskeskuksen tilaston mukaan noin 500 papiksi vihittyä, joista puolet Espoon ja Helsingin hiippakunnissa.
Kirkontilastot.fi -verkkotyökalu ei riitä, jotta saataisiin selville määräaikaisina työskentelevien pappien ikä- ja sukupuolijakaumaa. Arvatakin saattaa, että naisista suurempi osa — 29 % — työskentelee määräaikaisissa, kokoaikaisissa palvelussuhteissa. Miehistä määräaikaisissa palvelussuhteissa työskentelee 21 %.
Kirkolta loppuvat 20—40-vuotiaat jäsenet, saataisiinko ratkaisuja ennen sitä?
Pidän ymmärrettävänä, että uran alkuun pääsee määräaikaisissa tehtävissä, mutta jopa vuosikymmenen pituiset erityisesti nuoriin sekä naisiin kohdistuvat pätkäputket ovat kohtuuttomia. Tässä kuvatut ongelmat koskevat tietysti myös muita kirkon henkilöstöryhmiä.
Voivottelun sijaan tahtoisin ratkaisuja. Tahtoisin vakituisia resurssivirkoja hiippakuntiin ja seurakuntayhtymiin pienten seurakuntien kapasiteetin tasaamiseksi. Tahtoisin työalakohtaista yhteistyötä seurakuntien välille, kun määrärahat eivät riitä kokopäiväisen henkilön palkkaamiseen. Tahtoisin työmarkkinalainsäädännön noudattamista.
Pudotan vielä yhden kirkollisen tilaston. Tänä vuonna kirkosta eronneista 60 % oli 20—40-vuotiaita. Ihan sattumalta. Kenties Sinunkin seurakuntasi 20—40-vuotiaita jäseniä sitouttaisi, mikäli heitä palvelemassa olisi 20—40-vuotiaita työntekijöitä.
Ilari Huhtasalo
Kirkon koulutuskeskuksen tilasto