Mitä puoli miljoonaa suomalaista teki koronavuonna 2021? Luki tai kuunteli Uutta testamenttia mobiililaitteelta! Ja jatkoa seuraa: nyt Suomen Pipliaseuran tähtäimessä on vuosi 2028 ja Vanhan testamentin tuominen uutena käännöksenä mobiilikäyttäjien saataville.
Tämän vuoden tammikuussa Suomen Pipliaseurassa aloitettiin mittava hanke: Vanhan testamentin kääntäminen alkukielestä mobiilikäyttäjille. Hanke on jatkoa vuonna 2020 julkaistulle Uuden testamentin käännökselle. Samat käännösperiaatteet ohjaavat molempia hankkeita: Käännettäessä ajatellaan ennen kaikkea vastaanottajaa mobiililaitteen ääressä, ja alkukielen merkitykset pyritään välittämään rikkaalla ja ymmärrettävällä suomen kielellä juuri hänelle.
Käännöstyötä ohjaa erityisesti 15–25-vuotiaiden kielentaju, minkä myötä tekstin ajatellaan olevan ymmärrettävää kaikille ikäluokille. Käännös on ekumeeninen hanke, ja sen ohjausryhmässä ovat edustettuna evankelis-luterilaisen kirkon lisäksi Suomen ortodoksinen kirkko, katolinen kirkko Suomessa sekä Suomen vapaakristillinen neuvosto.
Paavalista tuli kaveri
Raamattuteologian kouluttaja Mika Aspinen oli mukana jo UT2020-hankkeessa, ja hän jatkaa ohjausryhmän jäsenenä VT2028-projektissa. Työnsä puolesta Aspisella on näköalapaikka uusien käännöksien vastaanottoon seurakunnissa. ”Omissa koulutuksissani havaitsen, että UT2020 on otettu yllättävänkin laajasti ja innostuneesti vastaan. Jokaisessa koulutusryhmässä useampi kertoo heti kättelyssä käyttäneensä sitä”, Aspinen kertoo.
Seurakuntatyössä UT2020:a käytetään hänen tuntumansa mukaan erityisesti perhe- ja nuorten messuissa sekä rippikouluissa. Aspinen ottaa kuitenkin erityisesti esiin, että raamattukoulutuksiin osallistuvat seurakunnan työntekijät puhuvat usein käännöksen merkityksestä itselleen: ammattilaiset kertovat UT2020:n olevan merkittävä oman raamatuntuntemuksen ja hengellisen elämän kannalta. ”Muutamakin on sanonut: vihdoinkin Paavali alkaa tuntua ymmärrettävältä!” Aspinen iloitsee.
Myös suomen kielen asiantuntija Tuomas Juntuselle kehittyi UT2020:n myötä läheisempi suhde nimenomaan Paavaliin. UT2020:n muotoilu nykykielelle on pitkältä Juntusen kynästä lähtöisin, ja nyt hän jatkaa suomen kielen asiantuntijana Vanhan testamentin käännöstiimissä. Ennen käännöstyöhön ryhtymistä hän tunsi Raamattua etenkin kirjallisuudenopintojensa myötä, ja väitöskirjassaan hän oli tutkinut muun muassa Juha Seppälän romaanien ja novellien kytköksiä Raamatun kertomuksiin.
UT2020:n kääntämistä aloittaessa Juntuselle tuttuja olivat siis nimenomaan Raamatun kertovat jaksot. ”Kääntämisen myötä tutustuin paremmin myös kirjeisiin ja Paavalin ristiriitaiseen ja kiinnostavaan hahmoon. Samalla kristinuskon keskeiset opinkappaleet tulivat aiempaa tutummiksi ja moni virheellinen ennakkoluuloni tuli oikaistua. Raamatun tyylillinen ja ajatuksellinen moninaisuus yllätti, vaikka periaatteessa olinkin asiasta tietoinen”, Juntunen kuvailee.
Unohdettuja teologisia teemoja esiin
Entä sitten uusi Vanhan testamentin käännös, mitä se voisi tuoda seurakuntatyöhön vuonna 2028? Tuomas Juntunen uskoo, että tekstin ymmärrettävyyden lisääminen tuo Raamatun lähemmäs lukijoita: ”Sekä UT2020 että VT2028 tehdään niin, että käännöstä on kiva lukea. Uusien käännösten avulla pääsee helpommin siis sisälle Raamattuun – etenkin, jos kynnys siihen tarttumiseen on tuntunut korkealta.” Samaa arvelee Mika Aspinen: ”Ymmärrettävyys korostuu ehkä vieläkin enemmän Vanhan testamentin kohdalla, koska Vanhan testamentin maailma on sekä seurakuntalaisille että työntekijöille keskimäärin paljon vieraampi kuin Uuden testamentin.”
Aspinen toivoo ymmärrettävyyden lisäävän Vanhan testamentin käyttöä niin saarnateksteinä, hartauksien pohjana kuin eri-ikäisten toiminnassa. Hänen unelmanaan on myös virkistyvä keskustelu isoista teologisista teemoista, jotka korostuvat erityisesti Vanhan testamentin lehdillä: ”Esimerkiksi Vanhan testamentin jumalakuvat, sotaisuus sekä tekstin nykynäkökulmasta eettisesti ongelmalliset piirteet kaipaisivat lisää huomiota.”
Mutkikas matka papyrukselta puhelimeen
Raamattuteologian kouluttaja Mika Aspinen iloitsee siitä, että eri käännösten lukeminen rinnakkain houkuttaa mahdollisesti yhä useammat raamatunlukijat alkukielten pariin. Etenkin kirkon työn ammattilaisille voi erilaisten käännösten myötä herätä halu tietää, mitä alkutekstissä oikeastaan sanotaan. Samaan aikaan Vanhan testamentin uusi käännös on myös omiaan muistuttamaan, että Raamatun alkutekstistä puhuminen ei itse asiassa ole ongelmatonta – etenkään Vanhan testamentin kohdalla.
UT2020:n kääntäjien oli suhteellisen helppo nojautua yleisesti hyväksyttyyn Uuden testamentin kriittiseen tekstilaitokseen. Vanhan testamentin osalta tilanne on mutkikkaampi. Vanhin koko Vanhan testamentin sisältämä käsikirjoitus on peräisin keskiajalta, ja vasta Qumranin löydöt 1940- ja 50-luvulla tarjosivat tutkijoiden käyttöön ennen ajanlaskun alkua syntyneitä Vanhan testamentin tekstien käsikirjoituksia. Qumranin käsikirjoitukset vahvistivat myös sen, että varhaiset kreikankieliset käännökset ovat tärkeä reitti Vanhan testamentin varhaisimpien tekstimuotojen äärelle. Siksi myös Septuagintana tunnettu Heprealaisen Raamatun kreikankielinen käännös on otettava huomioon Vanhaa testamenttia käännettäessä.
Qumranin tekstejä ja kreikankielisiä käsikirjoituksia osattiin hyödyntää jo viimeisintä Kirkkoraamattua käännettäessä, mutta sittemmin tutkimus on mennyt eteenpäin. Niinpä on mahdollista, että joissakin kohdissa VT2028:n kääntäjät päätyvät tekstikriittisin perustein Kirkkoraamatusta eroaviin ratkaisuihin. ”Mikäli näin käy, se tietysti havainnollistaa Vanhan testamentin alkutekstin erityishaasteita lukijalle”, toteaa Mika Aspinen. Myös Tuomas Juntunen pitää alkutekstien huolellista tarkastelua tärkeänä: ”Jo UT2020 oli monessa kohtaa uskollisempi alkutekstille kuin aiemmat käännökset, joissa on toistettu ensimmäisten suomennosten puutteellisilla tiedoilla tehtyjä käännösratkaisuja vain siksi, että niihin on ehditty jo tottua”, hän sanoo.
Parhaasta käännöksestä puhuminen on harhaa
Se, että näinkin pienellä kielialueella kuin Suomessa on pian käytössä uusi ja uusin periaattein käännetty Vanha testamentti on varsin poikkeuksellista. Suurten maailmankielten puhujat ovat tottuneet erilaisiin käännöksiin, mutta pienellä kielellä lukevilta taju kääntämisen mahdollisuuksista ja rajoituksista katoaa helposti.
Mika Aspinen on työssään huomannut, että uudet käännökset ovat hyvä keino hankkiutua eroon turhan yksioikoisista näkemyksistä: ”Se perusajatus, että kaikki kääntäminen on tulkintaa, käy entistäkin ilmeisemmäksi, kun tarkastellaan eri käännöksiä”, hän toteaa. Aspisen koulutuksissa moni osallistuja on eri käännöksiä lukiessaan havahtunut huomaamaan, että kysymys käännöksen ”paremmuudesta” ei ole kovin mielekäs. ”Hedelmällisempää on pohtia, missä mielessä tai mitä tarkoitusta varten jokin tietynlainen käännösratkaisu voi olla havainnollisempi kuin jokin toinen”, Aspinen sanoo.
Uudet käännökset antavat mahdollisuuden havainnollistaa alkukielisen tekstin luonnetta ja kääntämisen haasteita myös seurakuntalaisille. ”Lisäksi voidaan käydä vielä periaatteellisempia keskusteluja uskonnollisen kielen luonteesta, vaikkapa siitä, millä tavoin kieli ylipäätään tavoittaa uskonnollista todellisuutta”, Aspinen kannustaa.
Kirjoittaja TT Hanna Vanonen työskentelee VT2028-hankkeessa eksegeettisenä asiantuntijana. Katso lisää: www.raamattu.fi ja Piplia-sovellus.