Minna Raassina, AKIn ja Kanttori-urkuriliiton puheenjohtaja
minna.raassina@evl.fi
Kuluvana talvena on liiton asettama työryhmä päivittänyt Kanttorin tehtävät ja tehtävien vaativuus -ohjeistusta. Se laadittiin vuonna 2011, muutama vuosi uuden palkkausjärjestelmän käyttöönoton jälkeen. Tätä kirjoitettaessa työ on vielä hiukan kesken.
Vapaaehtoistyön painoarvo on kymmenessä vuodessa noussut merkittävästi. Kanttoreiden panos kuorojen ja musiikkitoimijoiden koordinoijina on huomattava. Vapaaehtoistyön johtaminen on rinnastettavissa esihenkilötehtäviin.
Kanttoreitten erikoistumisaloihin ovat nousseet hoiva- ja yhteisömuusikon koulutukset. Aikaisemmat erikoisalat mukailivat usein musiikkigenrejä (esim. rytmimusiikki tai gospelkuorot). Uudemmissa koulutuksissa keskitytään enemmän siihen, missä tilanteissa ja mihin tarkoitukseen musiikkia käytetään, mitä sillä tavoitellaan.
Kaksi vuotta sitten tarve verkkosisällöille kasvoi äkkiä rajusti. Sen lisäksi, että musiikkisisältöjä oli muokattava uudenlaiseen tilanteeseen sopiviksi, useimpien kanttoreitten tehtävänä oli omaksua muita tarvittavia teknisiä taitoja ja opetella laitteitten käyttöä.
Uusi ohjeistus nostaa esille myös sen musiikkiosaamisen, jota tarvitaan ennen varsinaisia ammattiopintoja opiskelupaikan saamiseksi. Tässä kanttorin tehtävä eroaa kaikista muista kirkon aloista. Tehtävän edellyttämän osaamisen tunnistaminen on erityisen tärkeää kausikanttoreiden tehtävissä, kun ammattitutkintoa ei yleensä vielä edellytetä.
Kanttoreiden osana on tehdä jatkuvaa ilta-, viikonloppu- ja pyhätyötä. Myönteisenä kehityksenä ja miltei ensimmäisenä työaikakorvauksena saavutettiin kaksi vuotta sitten korvaava vapaa arkipyhätyöstä. Palkkausjärjestelmässä voitaisiin tunnistaa ja kompensoida epäkiitollisiin aikoihin sijoittuva työajaton työ.
Kanttorikunnan koulutustaso on noussut. Nykyisin kaikkiin kanttorin virkoihin vaaditaan korkeakoulututkinto. Viimeaikainen kehitys, jossa virkoja muutetaan alempiasteiseksi ilman muutoksia tehtävissä, ei oikeasti palvele ketään eikä mitään. Lyhytnäköiset (ja kokonaiskuvassa minimaalisiksi jäävät) säästöratkaisut aiheuttavat ainakin kahdenlaisia ongelmia: Alemmanasteiseen virkaan ei saada hakijoita – tason C virkoihin kelpoistavaa koulutustahan on tuntuvasti vähennetty – ja kanttorin työtehtäviä siirtyy muille, kun ei kuitenkaan voida katsoa kaikkia entisiä tehtäviä enää virkaan kuuluviksi. Palkanalennuksesta saatavat säästöt jäänevät kokonaiskuvassa minimaalisiksi ja merkityksettömiksi todennäköisten hankaluuksien rinnalla.
Mitä muutoksia tulevat vuodet mahtavatkaan sisältää? Esille on noussut mm. lähijohtajajärjestelmän alasajo, kun seurakunnilla ei ole enää varaa moniportaiseen johtajuuteen. Tämänkin aika näyttää.