Oma ääni uusissa medioissa
Markus Kartano, verkkopappi, Helsingin seurakuntayhtymä
Sosiaalinen media on viimeisen reilun kymmenen vuoden aikana tuonut uusia mahdollisuuksia myös työntekijän näkökulmasta olla vuorovaikutuksessa ihmisten kanssa. Lähes joka seurakunnalta löytyy omat facebook-sivut, ja työntekijät ovat enemmän tai vähemmän aktiivisia omilla sometileillään.
Twitterissä taitaa tällä hetkellä olla eniten yksittäisiä työntekijöitä, jotka osallistuvat keskusteluihin ajankohtaisista kysymyksistä. Videoiden tekeminen YouTubeen on lisääntynyt ja Podcasteja tehdään yhä enemmän.
Samaan aikaan sisältöjen määrä somekanavilla kasvaa valtavasti ja kilpailu huomiosta uutisvirroissa kovenee alati. Kirkolliset sisältöjen katselukerrat ovat kuitenkin harvoin laskettavissa kymmenissä tuhansissa, mutta poikkeuksiakin löytyy. Hyväksi esimerkiksi kelpaa edelleen espoolainen Jussi Koski Pastorific-tubekanavallaan, jossa on seuraajia tällä hetkellä yli 13 000. Moniko muu yksittäinen kirkollinen tubevideo on saanut yli 100 000 katselukertaa?
Varsinkin nuorten keskuudessa yhä suositumpi yhteisöpalvelu Tiktok on muutaman vuoden aikana kasvanut valtavasti. Aktiivisia kirkon työntekijöitä on siellä kuitenkin vasta muutamia. Tiktokissa, jos nyt muuallakaan, ei menesty pönöttämällä perinteiseen tapaan kameran edessä, vaan olemalla aito oma itsensä ja rohkenemalla laittaa itsensä likoon. Omaperäisyys ja uudet näkökulmat ovat valttia höystettynä jollakin viihteellisellä elementillä.
Esimerkiksi tanssivideot ovat ilmiöitä, meemejä, joissa toistamalla saman asian liitytään yhteiseen kertomukseen. Työntekijän on seurattava aktiivisesti ympäristöään ja oltava sen kanssa vuorovaikutuksessa pysyäkseen mukana siinä, mikä tällä hetkellä on pinnalla. Tiktokin suosituin kirkollinen sisällöntekijä Suomessa on tällä hetkellä Tapio Suontakanen Olarin seurakunnasta. Tapiopappi-tiktoktilillä seuraajia löytyy yli 15 tuhatta ja sisällöistä on tykätty yli 590 000 kertaa. Videoiden jakoja ja niiden kommentointeja on paljon, ja pastori on niissä aktiivisesti mukana.
Hyvä sisältö vaatii aikaa ja vaivaa sekä ennen kaikkea intohimoa sen tekemiseen. Monesti työntekijän näkökulmasta aika on kortilla kaiken muun työn ja tekemisen ohella, ettei esimerkiksi kuvaamiseen, videoiden editoinnin opetteluun tai itse editointiin jää aikaa, vaikka kiinnostusta olisikin.
Tiktokkaaminen tai tubettaminen ei välttämättä ole jokaisen työntekijän juttu eikä uusiin medioihin kannata ihmisiä käskeä tekemään videoita pakolla. Kirkkona meidän kannattaisi kuitenkin tulevaisuudessa yhä enemmän tukea ja kannustaa niitä, joilta löytyy somettamisen armolahja ja kiinnostus sisältöjen tekemiseen.