Juhana Unkuri, TM, vapaa toimittaja, Helsinki
Jorma Hannikainen on toiminut vuosikymmenten ajan niin kirkkomuusikkona, kouluttajana, kuoronjohtajana, tutkijana kuin säveltäjänä. Hannikainen jäi äskettäin eläkkeelle, mutta työ jatkuu, uusin painotuksin.
Punkaharjulla varttuneen Jorma Hannikaisen lapsuudenkodissa oli piano, jota hän tapasi soitella korvakuulolta.
– Murrosiässä kouluopiskelu ei ollut parhaita puoliani, mutta soittaminen maistui. Varsinaiset pianonsoiton opinnot aloitin nykyisen mittapuun mukaan myöhään eli noin 13-vuotiaana. Olin yksityisopetuksessa ja ensimmäinen piano-opettajani, punkaharjulainen Tuula Kilpeläinen ohjasi minua taitavasti.
Keskikoulun käytyään Hannikainen hakeutui opiskelemaan Kuopion musiikkiopistoon. Esimerkkiä ja vinkkiä tuli myös suvun kautta.
– Setäni Mauri Hannikainen ja enoni Jaakko Hulkkonen olivat koulutukseltaan kirkkomuusikkoja. Musiikkialalle hakeuduin setäni vihjeestä.
Kanttori-urkuriksi Hannikainen valmistui 1977. Sittemmin hän on toiminut vuosikymmenten ajan niin kirkkomuusikkona, kirkkomuusikoiden kouluttajana ja ohjaajana, kirkkomusiikin tutkijana, kuoronjohtajana kuin kuoro- ja liturgisen musiikin säveltäjänä.
Seurakuntakanttorina Hannikainen työskenteli ensin Rautalammilla (1978–1982) ja sitten Kuopiossa Puijon seurakunnassa (1983–2007). Sibelius-Akatemian Kuopion yksikössä hän toimi opettajana 1984–2007, enimmäkseen sivutoimisesti. Vuodesta 2007 hän toimi Helsingissä Sibelius-Akatemiassa ensin va. kirkkomusiikin professorina ja sen jälkeen yliopistonlehtorina. Tuosta tehtävästä hän jäi eläkkeelle viime elokuun alussa.
Hannikaisen mielestä opiskelijat ovat opetustyön suola.
– Lahjakkaiden opiskelijoiden parissa oppii itsekin tavattomasti. Vajaan 40 vuoden aikana olen kohdannut hyvin suuren määrän suomalaisia kirkkomuusikoita heidän opiskeluvaiheessaan.
Sydämen asia
Kuorotoiminta on Hannikaiselle sydämen asia. Hän on johtanut vuosikymmenten mittaan mm. Rautalammin seurakunnan eri kuoroja, Puijon seurakunnan nuorisokuoroa ja kamarikuoroa sekä Kuopion yliopiston kamarikuoroa.
– Kuorotoiminta on helposti saavutettava harrastusmuoto, joka mahdollistaa musisoinnin monille. Jälkeenpäin olen eri yhteyksissä saanut kuulla, että niin rautalampilaisiin kuin kuopiolaisiin nuoriin laulajiini kuorolaulu on jättänyt pysyvän syvän jäljen. Kuorolauluharrastus on jatkunut läpi elämän, ja lisäksi he tottuivat kuorotoiminnan myötä osallistumaan jumalanpalveluksiin.
Hannikaisen mielestä suomalaisen kuorolaulun taso on kehittynyt varsinkin siellä, missä koulujen musiikkiluokilla lauletaan paljon.
– Yliopistojen osakuntakuorot vaikuttavat erityisesti pääkaupunkiseudulla. Puutteena näen sen, että varsinaisia ammattikuoroja Suomessa on vain yksi. Joitakin aikoja sitten tapahtunut Radion kamarikuoron lakkauttaminen oli takaisku.
Hannikaisen mukaan hyvä kuoronjohtaja on ammattitaitoinen muusikko, jolla on hyvät vuorovaikutustaidot ja joka saa laulajista ja soittajista parhaan esiin mm. luomalla sopivan innostuneen ilmapiirin.
– On hienoa, että viime vuosina kirkkomuusikoiden kuoronjohdon opetus on kehittynyt tasavertaiseksi laulun ja urkujensoiton rinnalle. Kuoronjohdon täydennyskoulutusta tulisi kuitenkin tarjota virassa oleville kanttoreille nykyistä enemmän.
Hannikaisen mukaan kirkkomusiikin koulutus on kehittynyt hiljalleen.
– Siihen liittyy myös elementtejä, jotka auttavat ymmärtämään jumalanpalvelusmusiikkia syvällisesti. Mielestäni on tärkeää, että näin on myös jatkossa.
Kanttoreilla laajaa osaamista
Hannikainen toteaa, että kirkkomusiikkikoulutuksen monipuolisuutta on kiitelty ja moitittu. Hänen mielestään koulutukseen kohdistuu liikaakin odotuksia.
– Vaikuttaa siltä, että siihen kohdistuvat hyvin moneen suuntaan hajautuvat odotukset ovat eräänlainen utopistinen toiveiden tynnyri. Kanttori on kyllä multi-instrumentalisti, mutta rajansa kaikella. Tarvitaan myös mahdollisuuksia keskittyä johonkin; on oltava aikaa harjoittelulle, lukemattomille toistoille.
Samalla opintojen monipuolisuus on voimavara.
– Toivottavasti työpaikoilla tämä voimavara huomioidaan riittävästi. Työ on hedelmällisintä, kun kanttori voi suunnata työnkuvaansa itsensä näköiseksi.
Hannikaisen mukaan kanttoreilla on valtava osaaminen vapaaehtoistoiminnan käynnistäjinä ja johtajina.
– Tämä jää ehkä usein huomaamatta. Kanttoreita kannattaisi kuulla tässä asiassa, kysyä miten he sen tekevät.
Hannikainen muistuttaa, että osallistujamäärät ovat laskeneet kirkon monella työalalla, mutta musiikin kohdalla näin ei ole.
– Musiikkitilaisuudet ovat suosittuja ja seurakuntien musiikkiryhmiin osallistutaan aktiivisesti.
Hannikainen kiinnostui gregorianiikasta alun perin opetustyössään. Vuonna 2006 hän julkaisi väitöskirjan otsikolla ”Suomeksi suomalaisten tähden. Kansankielisen tekstin ja sävelmän suhde Michael Bartholdi Gunnæruksen suomenkielisessä Officia Missæ -introituskokoelmassa (1605).”
Gregorianiikka vaikuttaa monin tavoin niin liturgisessa musiikissa kuin sen ulkopuolella.
– Oikeastaan se on pitkälti perusta länsimäiselle musiikille. Rock-musiikin ns. moodit muistuttavat paljon gregoriaanisia, duuri-molli-tonaliteetista poikkeavia moodeja. Tapa musisoida siirtyy sukupolvelta toiselle ja ylittää rajoja.
Aikaa läheisille
Hannikainen on toiminut vapaaehtoispohjalta Vihdin kamarikuoron toisena johtajana vuodesta 2014. Kuoron toinen johtaja on hänen puolisonsa, Vihdin seurakunnan johtava kanttori Kaisa-Leena Hannikainen.
– Mielestäni olisi hyvä, jos nykyistä useammat harrastajakuorot laulaisivat ja harjoittelisivat monen henkilön johdolla. Ammattiorkestereillahan tämä on yleistä.
Hannikaisen mukaan Vihdin kamarikuoro on hyvässä iskussa.
– Koronatauon jälkeen olemme nyt harjoitelleet normaalisti ja ensimmäinen pandemian jälkeinen konsertti on ensi marraskuussa. Ohjelmistossa on John Rutterin musiikkia, muun muassa Requiem, mutta myös minun omia sävellyksiäni.
Vihdin kirkon 250-vuotisjuhlaa vietetään syksyllä 2022.
– Ensi keväänä kuoromme alkaa valmistautua siihen. Itse olen saanut sävellystehtäväksi juhlamessun musiikin.
Eläkepäivinään Hannikainen aikoo tehdä asioita, jotka hän kokee kulloinkin tärkeiksi.
– Musisoiminen kuorojen parissa, säveltäminen ja tutkimus jäävät jossakin määrin päiväohjelmaan, mutta painotus toivon mukaan muuttuu. Tarkoitukseni on viettää jatkossa enemmän aikaa läheisteni kanssa. Silloin kirkkomusiikki on toissijaista.
Jorma Hannikainen
– Syntynyt Seinäjoella vuonna 1956
– Kuoronjohdon diplomitutkinto, Sibelius-Akatemia 1988
– Musiikin maisterin tutkinto, Sibelius-Akatemia 1995
– Musiikin tohtorin tutkinto, Sibelius-Akatemia 2006
– Kirkkomusiikin säveltäjät r.y. puheenjohtaja 2001–2005
– Suomen kirkkomusiikkiliiton puheenjohtaja 2010-2012
– Hymnologian ja liturgiikan seuran puheenjohtaja 2019-2021
– Kirkkomusiikkiliiton erityisansiomerkki 1990
– Director cantus -arvonimi 1986
– Director musices -arvonimi 2000
– Vihdin seurakunnan kirkkovaltuutettu 2019-
– Harrastaa mm. kestävyysjuoksua, maratonennätys 2.57.04 (Kuopion maraton 2003)