Sinä olet enemmän kuin vain työsi

Anna Hästö, TM, sosionomi (AMK) -diakoni, työuravalmentaja, Barona Työkykypalvelut

Työskentelen ammatillisen kuntoutuksen valmentajana. Asiakkaani ovat työeläkeyhtiöiden valmennukseen ohjaamia henkilöitä, joiden työura on työkyvyn haasteista johtuen katkolla. Ehkä vuosikymmenet raksalla ovat rasittaneet selkää, niin että vanha työ ei enää onnistu. Tai pitempiaikainen sairaus, tapaturma tai mielenterveysongelmat ovat aiheuttaneet työkyvyttömyyttä.

Suomalaisille työ on tärkeä osa identiteettiä. Kun tapaamme uuden ihmisen, keskustelu kääntyy pian työhön. Määrittelemme itsemme ammatin ja työpaikan kautta. Mutta kun työkykyä haastetaan eikä vanhassa työssä voikaan jatkaa, haastetaan myös tätä ihmisen rakentamaa käsitystä itsestään. Miten usein olenkaan kuullut sanat: ”Minä olen aina tehnyt tätä työtä, en osaa muuta.” Moni on hukassa eikä tiedä mistä lähteä liikkeelle. Suunnan vaihtaminen ja uuden opetteleminen tuntuvat jopa mahdottomalta. Kun en ole enää ammatikseni X, mitä sitten olen? Olenko enää mitään? Kelpaanko minnekään? Tunne omasta tarpeellisuudesta ja paikasta yhteiskunnassa järkkyy.

Työkyvyttömyys on aina kriisi. Ihminen kokee luopumisen tuskaa, kun vanhaan ei ole enää paluuta. Tämän ymmärtäminen ja sisäistäminen vie joillain ihmisillä kauemmin kuin toisilla. Tutkimusten mukaan henkilön muutosvalmius eli käsitykset voimavaroistaan, mahdollisuuksistaan sekä itsestään aktiivisena toimijana vaikuttavat merkittävästi siihen, mikä on lopputulos tällaisessa työuran käännekohdassa.

Ammatillisessa kuntoutuksessa pohdin valmennettavan kanssa, miten aiempaa osaamista voidaan siirtää uuteen, työkyvylle paremmin sopivaan tehtävään. Monet työelämätaidot ovat siirrettävissä, mutta usein tarvitaan ulkopuolinen herättelemään ihmisen ymmärrystä. Esimerkiksi pitkän uran kuljettajana ja kalusteasentajana tehnyt saattaa huomaamattaan ollakin sanavalmis asiakaspalvelija tai oppia ajojärjestelijän tehtävät nopeasti. Kuntoutuksen suurin haaste onkin antaa tilaa ja mahdollisuuksia uuden identiteetin rakentumiselle.

Työssäni näen työelämän muutokset konkreettisesti. Työllistyminen on hyvin epätodennäköistä ilman sosiaalisia, IT- ja kielitaitoja, mutta myös joustavuutta ja itseohjautuvuutta. Pitkälle pääsee kuitenkin olemalla avoin ja antamalla uudelle tilaisuuden. Nuoremmat sukupolvet kasvavat jo todellisuuteen, jossa ei ole pitkiä työuria samalla työnantajalla. Totta ovat paremminkin monet siirtymät, useat työurat peräjälkeen tai jopa samanaikaisesti.

Valmentajana kohtaan välillä rajallisuuteni epätoivon, pettymyksen ja surun edessä. Kristittynä voin kuitenkin muistuttaa itselleni ja asiakkaalle: meillä on arvo omana itsenämme, myös työn ulkopuolella.