Mari Valjakka, saamelaispappi, Pohjois-Lapin seurakuntayhtymä
Eläimet ovat luonnollinen osa elämää saamenmaalla. Poronhoitoalueella asustellessa ja kauniin pohjoisen luonnon ympäröimänä on luontevaa, että saamenmaan kahdeksan vuodenaikaa ja eläimiin liittyvä vuodenkierto näkyvät ihmisten arjessa ja pyhässä.
Vuodet eivät ole veljiä keskenään, joten tarkkaa aikataulua vuodenaikojen vaihteluun ja niiden mukana elämiseen ei ole. Toisinaan talvi on pidempi, toisinaan kevät tulee jo varhain. Ihmisen tehtävä on sopeutua ja elää matkassa luonnon ja eläinten ehdoilla. Tässä kirjoituksessa kuvaan havaintojani vuodenaikojen vaihtelusta sekä siitä, miten eläinten ja luonnon kiertokulku näkyvät työssäni ja seurakuntalaistemme arjessa.
Kesäisin kalastellaan, ja vaikka tänä vuonna Tenojoella ei lohta saanutkaan pyytää, kulkivat lohikannat ja erityisesti kyttyrälohien määrän lisääntyminen monen seurakuntalaisen puheissa mukana pitkin kesää. Kesällä paimenen työtä tekevät muutkin kuin papit ja poromiehet, kun räkkä alkaa. Räkkäaikana verta imeviä hyönteisiä on liikkeellä runsaasti, ja vaikka ne ihmistä kiusaavatkin, ovat ne linnuille tärkeää ravintoa. Hyönteiset myös kokoavat poroja poromiehen apuna tokkiin ja paimentavat ne ylös tunturiin tuulisemmille paikoille.
Yöttömän yön alkaessa ja porojen siirtyessä korkeammalle, alkavat myös vasan merkinnät. Tämä on aika, joka täytyy ottaa huomioon, kun mietitään milloin kesän rippileirit ja konfirmaatiot olisi hyvä järjestää. Kesätyöt alkavatkin monilla nuorilla alkukesästä oman perheen poroelon luota merkkuilla. Porohommat eivät totisesti ole vain perheen miesten työtä, vaan mukaan lähtevät kaikki kynnelle kykenevät vauvasta vaariin. Vasanmerkkuissa ei välttämättä pystytä päivittämään sosiaalista mediaa kiireen ja heikkojen matkapuhelinverkkojen vuoksi, mutta sosiaalista elämää päivitetään pitkän talven jälkeen senkin edestä.
Syyskesä
Syyskesä on parasta marjastusaikaa, ja hilla-aika näkyykin meillä suosituimpana kesäloma-aikana. Kun lähden hillajängälle tai mustikkaan, mukaan lähtevät shetlanninlammaskoirani Mosku ja Sarmi. Mikäs sen mukavampi tapa viettää lomaa, kun koirien kanssa jängällä kyykkien ja välillä tulilla istuskellen. Syksy on myös sienestäjille ja poroille kulta-aikaa. Hyvä sienivuosi enteileekin poronhoidolle suotuisaa vuotta.
Syksy
Syksyisin moni seurakuntalainen odottaa metsästyskauden alkamista innolla, ja niissä kodeissa, joissa metsästetään, ei lasten ristiäisiä vietetä silloin, kun karhun-, hirven- tai linnunpyynti alkaa. Silloin painutaan koiran kanssa metsään, aina kun vain työt antavat myöten.
Metsä on monelle kirkko ja ruskan keskellä siellä kulkeminen tärkeä henkireikä. Luontoon lähtiessä arjen kiireet katoavat olkapäiltä viimeistään silloin, kun auto katoaa näkyvistä. Poroille syksy on rykimäaikaa, eli silloin perheenperustusaikeet ja tunteet vastakkaista sukupuolta kohtaan roihahtavat niillä kuumimmilleen.
Syystalvi
Syystalvella kaamosta kohti kulkiessa toimitusten ja kauneimpien joululaulujen aikatauluja rakennetaan myös poronhoidon ehdoilla. Tilaisuudet ja paikat määräytyvät sen mukaan, missä poroerotukset ovat vasta alkamassa ja missä ne taas ovat jo ohi. Myös alkutalven kokouksissa osallistujamäärät saattavat heittää kärrynpyörää hyvinkin lyhyellä varoitusajalla. Kun poroerotukset alkavat, niin silloin mennään erotusaidalle eikä istuta Teamisissa kokoustamassa.
Sydäntalvi
Sydäntalvi on luonnossa ja poronhoidossa rauhallisempaa aikaa, mutta vastavuoroisesti kaamoksen ympärivuorokautinen hämäryys luo jännitystä eläinten kanssa kohtaamiseen erityisesti maanteillä. Pitkien etäisyyksien ja vähäisen julkisen liikenteen vuoksi autoilua tulee papin työssä paljon. Saamenmaalla kulkiessa silmä harjaantuu tarkkailemaan tienpientareita porojen, hirvien ja riekkojen varalta.
Täällä asuessani olen myös mieluummin satsannut hyviin lisävaloihin kuin vaikkapa merkkikäsilaukkuun. Varautumisesta huolimatta aina välillä tilanteet pääsevät yllättämään. Olen joskus joutunut tekemään porojen kanssa liian läheistä tuttavuutta työmatkallani, mutta toistaiseksi minä ja porot olemme selvinneet säikähdyksellä. Nämä tilanteet antavat hyvän muistutuksen siitä, että työmatkoille on hyvä varata autoon mukaan muutakin kuin virsikirja ja valonsäde. Sitä kun ei ikinä tiedä, mihin tilanteisiin tien päällä joutuu ja kuinka pitkään ja kuinka kovassa pakkasessa apua joutuu odottelemaan.
Kevättalvi
Kevättalvi on aikaa, jolloin silmät suljetaan ja kasvot kohotetaan ylöspäin, aina kun aurinko pilkahtaa. Lähdinpä sitten juomuksille tai pilkille nauttimaan kevätkeleistä, seuraavat karvakaverit Mosku ja Sarmi aina matkassa. Keväällä saapuvat myös joutsenet ja luonnossa eletään jännittävää mutta herkkää odottamisen aikaa.
Metsässä kantohangilla hiihdellessä on syytä muistaa pitää ihmisen paras ystävä visusti kiinni hihnassa, ettei vahingossakaan aiheuteta ylimääräistä stressiä tai takaa-ajotilanteita lumessa viimeisillään kantaville porovaatimille. Kun lumet alkavat sulaa ja tuntureille ilmestyy pälviä, on uusien porovasojen aika syntyä. Vanha sanonta kuuluukin, että ”vappuna vasa hangella”.
Kevätkesä
Kevätkesällä tienvarsilla ja tuntureilla näkyy jäniksen poikasia ja pieniä vasoja huterin jaloin emänsä vierellä maailmaa ihmettelemässä. Se näky on joka kerta yhtä herkistävä ja ihana. Uuden elämän edessä Luojan kädenjälki tuntuu käsinkosketeltavalta. Kaikessa ihanuudessaan tässä vaiheessa vuotta aina toivoisi, että autoilijat hidastaisivat kunnolla vauhtia porojen kohdalla eivätkä luottaisi liikaa siihen, että syövä poro ei tielle hyppäisi. Vasojen syntymisen myötä ja luonnon herätessä talven jälkeen kesään, poronhoidossa alkaa jälleen uusi vuosi.
Eläimet ja luonto, porot ja lemmikit ovat monelle täällä hyvin rakkaita. Kun on elämänsä niiden ympäröimänä viettänyt, on hyvin luontevaa, että elämän eläimet kulkevat matkassa luonnollisena osana toimituskeskusteluissa, muistopuheissa ja arkisissa kohtaamisissa. Viime talvena koin koskettavan hetken, kun siunasin hautaan yhden poromiehen. Kaunis arkku oli veistetty poropulkan muotoon ja kukkien sijaan arkun koristeena oli kaunista jäkälää. Hautausmaalla komea porohärkä veti pulkassa paimenensa kohti maan syliä ja saatteli hänet yhdessä meidän kanssamme viimeiselle matkalle kohti taivaan kotia.