Veli-Matti Salminen, vs. johtaja Kirkon tutkimuskeskus
Ulla Tuovinen, vs. johtaja Kirkon koulutuskeskus
Kirkon keskushallinnon mannerlaatat liikahtavat, kun Kirkon tutkimus- ja koulutuskeskukset yhdistyvät. Kyseessä on kirkon tulevaisuuskomitean mietinnöstä (2016) liikkeelle lähtenyt prosessi, josta kirkolliskokous työsti pitkän listan tehtävänantoja kirkkohallitukselle. Yksi niistä toteutuu vuoden 2022 alkaessa.
Idea tutkimuksen ja koulutuksen keskittämisestä samaan yksikköön ei toki ole aivan uusi, vaan sitä on esitetty eri yhteyksissä jo vuosikymmeniä aiemminkin. Yhdistymisen toteutumiseen nyt vaikuttavat osaltaan paineet kokonaiskirkon taloudessa, mutta nähdäksemme myös aito tahto uudistaa kirkon toimintakulttuuria. Seurakuntien palveleminen, asiantuntijuuden kehittäminen ja tiedon hyödyntäminen kokonaiskirkon tueksi toimivat parhaiten voimia yhdistämällä ja siiloutumista purkamalla.
Tiedolla johtaminen ja tutkimustiedon merkitys
Tiedolla johtaminen on noussut entistä keskeisempään osaan asiantuntijatyössä. Evankelis-luterilaisen kirkon toimintaympäristön ja uskonnollisen kentän muutos on 2000-luvulla ollut niin dramaattinen, että voitaisiin sanoa tiedolla johtamisen olevan kirkolle jopa kriittisen tärkeä toiminto. Kirkolla ja sen eri toimijoilla sekä muilla yhteiskunnallisilla toimijoilla on oltava käytettävissään tutkimukseen pohjautuvaa tietoa kirkkoon ja uskontoon liittyvistä kysymyksistä. On myös välttämätöntä, että tietoa prosessoidaan ja hyödynnetään kirkon toimijoiden työn tueksi. Näitä taustoja vasten tutkimus- ja koulutustoiminta toteuttavat kirkossa varsin keskeistä tehtävää.
Kirkon tutkimuskeskus tekee perustehtävänsä mukaisesti kirkon ja seurakuntien päätöksenteolle ja toiminnan kehittämiselle tarpeellista kirkon ja uskonnollisen elämän sekä yhteiskunnan muutosten tutkimusta. Tutkimustuloksia julkaistaan yleistajuisissa ja tieteellisissä artikkeleissa, tilastojulkaisuissa sekä sosiaalisessa mediassa. Tutkimuskeskuksen työntekijät tuovat asiantuntemustaan kotimaisiin ja kansainvälisiin tutkimushankkeisiin sekä työryhmiin ja luottamuselimiin.
Tutkimushankkeissaan Kirkon tutkimuskeskus keskittyy tulevina vuosina teemoihin kuten kirkon missio monikulttuurisessa yhteiskunnassa, digitalisaation haasteet ja kirkon toimintakulttuuri, kirkon yhteiskunnallinen asema sekä ekumeenisen teologian ajankohtaiset kysymykset luterilaisessa kirkossa.
Osaamisen tukeminen
Kirkon henkilöstökoulutuksessa kohtaavat tutkittu tieto, todellisuus, jossa seurakunnat elävät ja toimivat, työntekijöiden osaaminen ja elämänkokemus sekä kouluttajien taito ohjata prosesseja, joissa erilaisia ilmiöitä tutkitaan sekä tuetaan osaamisen kehittymistä. Seurakunnissa tarvittava osaaminen rakentuu tiedoista, taidoista, kokemuksista, asenteista ja verkostoista, joiden kanssa toimitaan. Osaaminen on käytännöllistä, tekemisen avulla hankittua tai painottuen teoreettiseen tietoon. Seurakuntien toiminnassa tarve on tälle kaikelle, hyvin monenlaiselle osaamiselle.
Yksi Kirkon koulutuskeskuksen tehtävistä on ennakoida, millaista osaamista seurakunnissa tulevaisuudessa tarvitaan. Piispainkokouksen pääsihteeri, dosentti Kari Kopperi on kuvannut osaamisen ennakoinnissa korostuvan kolme näkökulmaa: kunkin työntekijän oman alan vahva substanssiosaaminen, monipuoliset vuorovaikutustaidot sekä toimintaympäristön lukutaito. Erityisesti toimintaympäristön muutosten ymmärtämiseen, tulkintaan ja mahdollisten heikkojen signaalien löytämiseen tarvitaan tutkimustietoa.
Kokonaisvaltaisuus ja moniammatillisuus
Kirkon henkilöstökoulutuksessa osaamista lähestytään monipuolisesti. Kirkon koulutuskeskuksen koulutusten järjestämisen ja toteuttamisen taustalla on vaikuttanut jo noin vuosikymmenen ajan periaatteita ja tavoitteita, jotka muodostavat nk. koulutuskeskuksen koulutusajattelun. Siinä on viisi kokonaisuutta.
Ensinnä, ymmärrys siitä, että kirkkomme on osa maailmanlaajaa Kristuksen kirkkoa, dynaaminen tasapaino puhumisen ja kuuntelemisen, osallisuuden toteutuminen sekä monimuotoinen ja yhteisöllinen rukouselämä vahvistaa koulutuksissa työntekijöiden hengellistä elämää ja uskoa kirkon työhön. Koulutukset mahdollistavat moniammatillisia kohtaamisia. Ne ovat kaikkia kirkon työntekijöitä varten ja samalla vahvistavat sekä työntekijän omaa ammatti-identiteettiä että työntekijäryhmien yhteistä identiteettiä kirkon työssä. Nämä tukevat toisiaan. Kolmas kokonaisuus liittyy koulutusten toimintaympäristöön, jonka tulee tukea monipuolista ja pedagogisesti inspiroivaa oppimisprosessia. Eri mittaisten koulutusprosessien aikana opimme yhdessä, arvostamme toinen toistemme asiantuntijuutta sekä toistemme erilaisuutta ajattelijoina ja oppijoina. Viimeinen kokonaisuus liittyy verkostoihin. Koulutusnäkemys heijastuu koulutustoimintaan ja siihen, kuinka toiminnan rakenteita kehitetään yhdessä yhteistyökumppaneiden kanssa.
Henkilöstökoulutuksen verkoston laajuus näkyy konkreettisesti jälleen ilmestyneessä Kirkon henkilöstökoulutuskalenterissa. Valittavana on yli 400 koulutusta, joiden tavoitteena on seurakunnan toiminnassa tarvittavan osaamisen tukeminen.
Kohti Kirkon tutkimus ja koulutus -erillisyksikköä
Elokuussa 2021 Kirkolliskokous mahdollisti päätöksellään Kirkon tutkimuskeskuksen ja Kirkon koulutuskeskuksen yhdistymisen. Yhdistymisellä haetaan tutkimuksen ja koulutuksen syvempää yhteistyötä ja vaikuttavuutta, sen myötä seurakuntien saamaa suurempaa hyötyä. Vielä emme tarkasti tiedä, mitä yhdistyminen konkreettisesti tarkoittaa. Uuden luomiselle tuovat haasteita myös kirkkohallitukselle asetetut tiukat säästötavoitteet. Uskomme kuitenkin, että tiivistyvä yhteistyö ja näiden kahden keskuksen erilaisuus tuottaa sellaista, joka on enemmän kuin vain osiensa summa.
Kirkon strategia Ovet auki lähtee siitä ymmärryksestä, että olemme auki molempiin suuntiin. Kirkko ei vain seuraa yhteiskunnan muutosta vaan osallistuu siihen aktiivisena toimijana. Vastaavasti kirkon toimijoina edistämme omalla työllämme myös kirkon tehtävää kutsua ihmisiä yhteyteen. Uudessa yhdistyneessä tutkimus- ja koulutusyksikössä ovia on myös pidettävä auki joka suuntaan. Tutkimuksen ja koulutuksen ohella teemme viestintä- ja vaikuttamistyötä ja osallistumme yhteiskunnallisiin keskusteluihin. Tarvitsemme toisiamme ja tiedostamme, että meitä tarvitaan.