Usko, toivo ja rakkaus

Heinituuli Holopainen
Kirkkomusiikki- ja laulupedagogiopiskelija, Oulun ammattikorkeakoulu

Kulunut vuosi on ollut eriskummallinen. Jo reilun vuoden ajan on COVID-19 piinannut yhteiskuntaamme. Hädän hetkellä ovat ihmiset kautta-aikojen kokoontuneet yhteen, mutta nyt kokoontumisia on rajoitettu, jopa kielletty, vaikka sitä me kaipaamme kaikista eniten.

Huolimatta siitä, että vuosi on ollut synkkä, oli viime syksynä aihetta iloon, kun Oulun ammattikorkeakoulussa alkoivat taas kirkkomusiikin opinnot! Pätevöidymme kanttorin virkaan sekä instrumenttipedagogeiksi.

Me opiskelijat emme ole juuri tavanneet toisiamme koronarajoitusten takia, mutta olemme kuitenkin löytäneet sen yhdistävän voiman, joka pitää meitä pinnalla myös vaikeina aikoina. Olemme etuoikeutettuja, kun saamme opinnoissamme nauttia hengellisestä musiikista. Valmistuttuamme tarjoamme sitä samaa myös muille; autamme jaksamaan vaikeina hetkinä musiikin sanoman avulla, sekä jakamaan ilon ja riemun hetket yhdessä, ylistäen Jumalaa.

Me opiskelijat janoamme yhteyttä toisiimme. Olemme joutuneet selviytymään hankalista tilanteista ilman opiskelijatoverin lohduttavaa halausta tai myötätuntoisia kasvoja. Toisiin tutustuminen on tapahtunut lähinnä erilaisten videoyhteyksien avulla. Urkumusiikin lehtori Ismo Hintsala on muiden opettajien kera luotsannut kirkkomusiikin opiskelijoita eteenpäin tässä haastavassa tilanteessa, ja valanut meihin jokaiseen uskoa paremmasta huomisesta.

Jos me opiskelijat olemmekin joutuneet taipumaan haasteiden edessä, niin ovat totisesti opettajatkin; etätunteja, mikkien ja äänitaajuuksien säätöä sekä katkeilevia yhteyksiä. Opettajien omistautuminen opetukseen ja siihen sitoutuminen on ollut ihailtavaa ja yhteishenkeä nostavaa, vaikka emme pystykään tapaamaan toisiamme kuin lähinnä tietokoneen ruudun välityksellä.

Rakkaus kirkkomusiikkiin ja kanttorin työhön on ilman muuta kutsumusammatti. Kaikki me koemme sen kutsumuksen omalla tavallamme, mutta se mikä varmasti meitä yhdistää, on lähimmäisenrakkaus. ”Rakasta Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi”, tiivistää rakkauden kaksoiskäskyn. Olen varma, että kutsumuksemme ja sielua ravitseva hengellinen musiikki johtavat meidät läpi vaikeiden aikojen.

Kun me olemme aikoinamme valmiita astumaan kirkon palvelukseen, jaamme sitä lähimmäisenrakkautta työssämme seurakunnassa, mikä erityisesti vaikeina aikoina meitä opinnoissa kannatteli. Vaikeista ajoista huolimatta meillä on aihetta kiitokseen. Jatkumo kirkkomusiikin opiskeluun Oulussa oli riemuvoitto, ja me opiskelijat olemme kiitollisia tästä mahdollisuudesta. ”Kiitos Jumalallemme soikoon sydämestämme virsin, lauluin, psalttarein, harpuin, huiluin, kantelein.”