Laura Kallatsa
TT, tutkija, Itä-Suomen yliopisto
Samaa sukupuolta olevien avioliitto on ollut 2000-luvun alun näkyvä keskustelunaihe Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa. Tutkin syyskuun alussa Itä-Suomen yliopistossa tarkastetussa väitöskirjassani pappien käsityksiä samaa sukupuolta olevien avioliitosta. Vaikka avioliiton solmiminen samaa sukupuolta olevan puolison kanssa koskettaa suoraan vähemmistöä kirkon jäsenistä, ei kysymystä voi pitää kirkossa marginaalisena.
Tutkimukseni mukaan samaa sukupuolta olevien avioliitto liittyy laajasti siihen, millainen on kirkon ihmiskäsitys, millainen on sen käsitys seksuaalisuudesta ja sukupuolesta, miten kirkossa luetaan ja tulkitaan Raamattua ja traditiota, miten kirkko asemoituu suhteessa yhteiskunnan lakeihin ja mikä kirkon avioliittoteologiassa on muuttumatonta ja mikä muuttuvaa.
Asenteet seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä kohtaan ovat muuttuneet viimeisten vuosikymmenten aikana länsimaissa verrattain nopeasti. Yhteiskunnissa tapahtuneet asennemuutokset ovat vaikuttaneet myös kristillisiin kirkkokuntiin. Protestanttisissa seurakunnissa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin suhtaudutaan kansainvälisesti tarkasteltuna yleensä kaikista hyväksyvimmin. Myös Suomen evankelis-luterilaisen kirkon pappien asenteet ovat muuttuneet hyväksyvämpään suuntaan koko 2000-luvun ajan. Kuitenkin asenteiden muutos kirkon sisällä on ollut hitaampaa kuin yhteiskunnassa muutoin.
Suurimmalla osalla papeista on hyvin selkeä kanta kysymykseen samaa sukupuolta olevien avioliitosta.
Väitöskirjani aineisto kerättiin keväällä 2017, samoihin aikoihin, kun avioliittolaki Suomessa muuttui. Pappisliiton ja Kirkon tutkimuskeskuksen kanssa yhteistyössä toteutettuun kyselytutkimukseen vastasi 534 pappia. Vastaajia oli kaikista hiippakunnista, laajasti eri virka-asemista, eri ikäisiä, miehiä ja naisia sekä erilaisista hengellisistä viitekehyksistä vaikutteita saaneita. Aineistoa voidaan pitää edustavana.
Papit toivovat Jumalan tahdon toteutumista
Papit puolustavat tai vastustavat samaa sukupuolta olevien avioliittoa useimmiten teologisilla argumenteilla. Huomattavaa on, että suurimmalla osalla papeista on hyvin selkeä kanta kysymykseen samaa sukupuolta olevien avioliitosta. Noin puolet (51 %) tutkimukseeni vastanneista papeista kannattaa samaa sukupuolta olevien kirkollista avioliittoon vihkimistä. Papeista 40 prosenttia vastustaa sitä.
Sekä samaa sukupuolta olevien avioliittoa kannattavat että sitä vastustavat papit etsivät asiassa Jumalan tahtoa. Samaa sukupuolta olevien avioliiton hyväksyvien pappien mukaan homoseksuaalisuus on Jumalan luoma ominaisuus ihmisessä. He vetoavat siihen, että Jumalan mukaan ihmisen ei ole hyvä olla yksin. Jeesus näyttäytyy näille papeille rakkauden julistajana ja marginaalissa olevien puolustajana. Samaa sukupuolta olevien avioliittoon kriittisesti suhtautuvien pappien mukaan Jumala on tarkoittanut avioliiton miehen ja naisen välille, joten samaa sukupuolta olevien avioliitto on vastoin Jumalan tahtoa. Osa näistä papeista pitää homoseksuaalisuutta tai homoseksuaalisuuden toteuttamista (esimerkiksi parisuhteen solmimista samaa sukupuolta olevan puolison kanssa) syntinä. Nämä papit vetoavat siihen, että homoseksuaalisuuden toteuttamiseen suhtaudutaan Raamatussa torjuvasti.
Teologiset argumentit ovat yhtä yleisiä sekä samaa sukupuolta olevien avioliittoa kannattaville että sitä vastustaville papeille. Sen sijaan ainoastaan kannattajat perustelevat käsityksiään ihmisoikeuksilla. Näiden pappien mukaan avioliiton solmiminen kirkollisesti on kirkon jäsenten oikeus. Kirkollisessa avioliittoon vihkimisessä toteutuu pappien mukaan paitsi kirkon jäsenten tasa-arvoisuus kirkossa, myös kokemus yhdenvertaisuudesta Jumalan edessä. Näin ollen ihmisoikeudelliset argumentit nousevat voimakkaasti kristinuskosta.
Muuttuva vai muuttumaton avioliittoinstituutio?
Teologisten ja juridisten argumenttien lisäksi tutkimukseeni vastanneet papit pohtivat avioliiton olemusta ja käsitettä. Samaa sukupuolta olevien avioliittoon kielteisesti suhtautuvat papit painottavat, että avioliiton oleellinen tunnusmerkki on se, että osapuolina siinä ovat mies ja nainen. Osa papeista pitää tärkeänä sitä, että avioliitossa on mahdollisuus biologiseen lisääntymiseen. Samaa sukupuolta olevien avioliittoa ei voida näiden pappien mukaan kutsua avioliitoksi, koska se ei täytä pariskunnan sukupuolen osalta sitä määritelmää, jonka papit liittävät oikeanlaiseen avioliittoon. Osa papeista muistuttaa, että avioliittoinstituutio on muuttunut historian kuluessa, mutta pitävät puolisoiden sukupuolta kuitenkin luovuttamattomana osana avioliittoa. Samaa sukupuolta olevien avioliittoon hyväksyvästi suhtautuvat papit näkevät, että avioliittoinstituutio on jatkuvassa muutoksessa eikä puolisoiden sukupuoli voi liittyä oikeanlaisen avioliiton määritelmään.
Lisäksi papit argumentoivat samaa sukupuolta olevien avioliiton puolesta tai sitä vastaan papin työn näkökulmasta. Osa papeista kertoo syvästä pappiskutsumuksestaan, johon kuuluu kutsumus palvella kaikkia seurakuntalaisia. Osa papeista taas nostaa vahvasti esille, että jokaisen papin on noudatettava kirkon yhteistä linjaa avioliittokysymyksessä.
Pappien avioliittokäsityksissä näkyy vahvasti kysymys siitä, mikä on luonnollista.
Pappien avioliittokäsityksissä näkyy vahvasti kysymys siitä, mikä on luonnollista. Kutsun tätä luontoargumentiksi. Samaa sukupuolta olevien avioliittoon hyväksyvästi suhtautuvien pappien mukaan homoseksuaalisuus on luonnollista, tavallista ja normaalia. He näkevät sen osana Jumalan luomistyötä. Näin ollen heille on luontevaa vihkiä samaa sukupuolta olevia pareja avioliittoon. Monien samaa sukupuolta olevien avioliittoon kriittisesti suhtautuvien pappien mukaan homoseksuaalisuus on luonnotonta tai ainakin tavallisesta poikkeavaa. Mikäli homoseksuaalisuus tai samaa sukupuolta olevien parisuhteet nähdään luonnottomina, on loogista, etteivät papit voi kuvitella vihkivänsä samaa sukupuolta olevia pareja avioliittoon.
Kysymyksen luonnollisuuteen ja tavallisuuteen vaikuttaa yleinen asenneilmapiiri kirkossa ja yhteiskunnassa. Suuri osa niistä papeista, jotka kokevat, että heidän asenteensa homoseksuaalisuutta kohtaan ovat muuttuneet viimeisten vuosien aikana, kertovat aiempaa avaramman asenneilmaston vaikuttaneen heihin. Kun seksuaalivähemmistöjen oikeuksista on puhuttu entistä avoimemmin ja papit ovat kohdanneet työssään seksuaalivähemmistöihin kuuluvia ihmisiä, on myös samaa sukupuolta olevien avioliitosta tullut monelle papille aikaisempaa tavallisemmalta tuntuva asia.
Väitöskirjani tulokset sekä alati jatkuva keskustelu avioliitosta osoittavat, että kirkko on moniääninen avioliittokysymyksessä. Avioliitosta on muodostunut haastava kysymys kirkolle. Tämä selittyy väitöskirjani tulosten valossa sillä, että samaa sukupuolta olevien avioliitto nostaa esille useita ihmisyyttä syvälti koskettavia perhe-elämään, seksuaalisuuteen, sukupuoleen ja uskonkäsityksiin liittyviä kysymyksiä.