Vuoden alusta astui voimaan työttömyystuvan ns. aktiivimalli, jossa työttömän työnhakijan tulee osoittaa aktiivisuutta työnhaussa kolmen kuukauden tarkastelujakson aikana – muutoin hänen työttömyysturvaansa alennetaan 4,65 % seuraavan tarkastelujakson ajaksi. Aktiivisuuden osoittaminen edellyttää, että työnhakija tekee 18 tuntia peruspäivärahan ylittävän päiväpalkan hintaista työtä, ansaittava vähintään 241 euroa yritystuloa tai oltava viisi päivää TE-toimiston työllistymistä edistävässä palvelussa tarkastelujakson aikana.
Aktiivimallissa on useita ongelmia, joita tulisi ratkaista. Oma-aloitteisuus työnhaussa ja oman työmarkkinakelpoisuuden edistämisessä ei ole tae siitä, että työttömyysturvaa ei leikattaisi. Yhä vähemmän on töitä, joihin etenkään korkeakoulutetut voisivat mennä vain muutamaksi päiväksi, jotta aktiivisuus tulisi näytettyä. Yritystoiminnan tulotkaan eivät ole varmoja. TE-toimistojen järjestämiä työllisyyspalveluita on kritisoitu sekä sisällön että alueellisen saatavuuden puutteesta. Aktiivimalli ei näytä kohtelevan yhdenvertaisesti eri alueilla asuvia ihmisiä.
AKI katsoo, että TE-toimistojen tulisi tulkita aktiivisuutta laajasti, jotta työttömien työnhakijoiden oikeusturva ja toimeentulo eivät vaarantuisi. Erityisesti kirkossa työskentelevien kannalta tulee ottaa huomioon työn luonne: keikkatyönä tehtävät jumalanpalvelukset ja kirkolliset toimitukset sekä monet muut asiantuntijatehtävät, kuten luennot, edellyttävät moninkertaisen valmisteluajan itse tilaisuuteen nähden. Kahdeksantoista tunnin aktiivisuusedellytys tulee kohdistaa myös itsenäiseen työskentelyyn, kuten luovilla ja esityksellisä aloilla tehdään (valtioneuvoston asetus työttömyysturvalain toimeenpanosta 6 §).
Sallivaa tulkintaa tulee AKIn näkemyksen mukaan noudattaa myös työllistämistä edistävien palveluiden hyväksymisessä aktiviisuuden osoitukseksi. Myös muiden tahojen kuin TE-toimistojen järjestämiin ura- ja työnhakuvalmennuksiin osallistuminen on syytä ottaa huomioon aktiivisuutta arvioitaessa. Sama koskee omaehtoista kouluttautumista, joka tähtää uusien muodollisten pätevyyksien saamiseen sekä työmarkkina-aseman parantamiseeen (esim. pastoraalikoulutus papeila).
Työ- ja elinkeinoministeriössä valmisteltava aktiivimallin II osa, jossa aktiivisuutta mitattaisiin tarkastelujaksolla lähetettyjen työhakemusten määrällä, ei edistä työnhakijoiden oikeusturvaa. Alakohtaiset ja alueelliset erot haettavissa olevien työpaikkojen asettavat työttömät työnhakijat eriarvoiseen asemaan näiden koulutuksen ja asuinpaikan perusteella. Työhakemusten määrävaatimus lisää työhakemuksia, joilla ei ole työnhaussa menestymismahdollisuuksia, mikä vähentänee julkisesti ilmoitettavia työpaikkoja. Tämä taas ei edistä kenenkään työllistymistä.
AKI yhtyy Akavan kantaan siitä, että kaikissa tilanteissa aktiivisuuden tulee palkita enemmän kuin passiivuuden. Erityisesti on pidettävä huolta siitä, että aktiivisuudesta ei rangaista.