Enkeleinä toisillemme

Hanna Similä, Lentoasemapappi, Vantaan seurakunnat

Koen olevani etuoikeutettu, sillä saan työskennellä taivaallisen matkustamohenkilökunnan kapteenina kaikkein korkeimman lennonjohtotornin alaisuudessa Helsinki-Vantaan lentoasemalla. Työtodellisuuteni kiitoradalle sekä laskeutuu että sieltä nousee päivittäin valtava määrä ihmisiä, joita saan olla palvelemassa yhdessä noin kahdenkymmenentuhannen muun työntekijän rinnalla.

Työni keskiössä on kohtaamiset, jotka muodostuvat työntekijöiden ja matkustajien kanssa käydyistä keskusteluista. Tehtävänäni on olla tarjoamassa matalan kynnyksen psykososiaalista tukea. Työni ei suinkaan ole pelkästään kriisien äärellä olemista vaan koko elämän kirjo erilaisine tunnelmineen on läsnä. Olen saanut olla julistamassa nousulupaa matkalla avioliittoon sekä kastaa uskoakseni ensimmäisen ikinä lentoasemallamme kastetun lapsen.

Ilman vieraanvaraisuuden eetosta, tuskin mikään edellä mainituista olisi mahdollista. Lentoasema on tarjonnut vieraanvaraisuuttaan antaessaan kirkolle mahdollisuuden tehdä työtänsä tällä kentällä. Myös lentoasemapapin työote kumpuaa vieraanvaraisuudesta. Työskentelen jokaisen katsomusta kunnioittaen ja pidän esillä kaikkien oikeutta oman vakaumuksensa harjoittamiseen. Tarvittaessa kutsun – mahdollisuuksien mukaan – tarvitsevalle oman katsomuksensa edustajan paikalle. Kaiken perustana on luottamus.

Lentoasema on eräänlainen transitionaalitila, jossa enemmän tai vähemmän jokainen meistä on vieraana. Joillekin matkustajille Helsinki-Vantaan lentoasema on ainoa ja monelle ensimmäinen kosketuspinta Suomeen ja suomalaisuuteen. Siksi ei ole merkityksetöntä, millaisen jäljen me näihin ihmisiin jätämme. Vieraanvaraisuudessa on jotakin hyvin pyhää. Aito läsnäolo, dialogiin asettautuminen ja kurottautuminen toisen todellisuutta kohden, mahdollistaa pyhän esille murtautumisen arkikirkon alttarilla erilaisissa kohtaamisissa.

”Älkää unohtako vieraanvaraisuutta; sillä sitä osoittamalla muutamat ovat tietämättään saaneet pitää enkeleitä vierainaan.” (Heb.13:2) Opin ranskalaiselta kollegaltani – maailmanlaajuisen lentoasemapappien verkostomme emerituspresidentiltä, että vaikka tämän kohdan tulkinnassa onkin usein ajateltu enkeleitä isännöivien henkilöiden olleen tietämättömiä huolenpitonsa kohteiden olemuksesta, niin itse asiassa usein onkin niin, että vieraanamme pitämämme ihmiset ovatkin itse täysin tietämättömiä siitä, että ovatkin olleet enkeleinä meille.

Moni ehkä ajattelee, että olen siunaamassa ihmisiä heidän matkoillensa. Näinkin toki usein on, mutta kuitenkin paljon useammin käy niin, että kohtaamisen jälkeen minun suuntaani huikataan: ”God bless you.”

 Lentoasemapapin työote kumpuaa vieraanvaraisuudesta.