Janne Keränen, Pappisliiton puheenjohtaja
Suomen hallituksen alkutaival on ollut erilaisten julkisuuskriisien sävyttämää. Eri puolueiden lisäksi kansalaiset ovat perustellusti kysyneet, millaisia ovat hallituspuolueiden ihmiskuva ja arvot.
Kriisien taustalla etenee hallitusohjelman toimeenpano. Se koskee merkittävältä osin työmarkkinajärjestöjä, sillä hallitus haluaa tehdä merkittäviä uudistuksia suomalaisen työelämän lainsäädäntöön.
Pöydälle ovat tulossa ainakin lakko-oikeuden rajoittaminen, paikallisen sopimisen lisääminen ja irtisanomisen helpottaminen. Lisäksi muutoksia tulisi työttömyys- ja sosiaaliturvan tasoon ja rakenteeseen. Vuorotteluvapaajärjestelmä ja aikuiskoulutustuki on tarkoitus lakkauttaa.
Työnantajajärjestöt ovat julkisuudessa kiitelleet hallitusohjelmaa. Työntekijäliitoista on kuultu arvostelua. Odotettavissa onkin kireä työmarkkinapolitiikan syksy.
Työntekijäjärjestöissä SAK ja STTK jäsenjärjestöineen nostavat järjestöllistä valmiutta. Yleensä tämä enteilee työtaisteluita. Kritiikkiä ovat saaneet toki kaavaillut lakko-oikeuden rajoitukset, mutta erityisesti se, että samaan aikaan sekä helpotettaisiin irtisanomista että leikattaisiin sosiaali- ja työttömyysturvaa. Akava on huomauttanut, että palkansaajan oikeuksien olennainen heikentäminen lisää nimenomaan työelämään tulevien nuorten huolia ja epävarmuutta tulevaisuudesta.
Työelämän lainsäädännön uudistamiselle on tarvetta. Työelämä on muuttunut. Työtehtävät, -välineet ja -kulttuuri ovat muuttuneet. Työelämän ja työmarkkinoiden lainsäädäntö on luotu monin osin aivan toisenlaiseen maailmaan kuin jossa elämme. Myös Suomen taloudellinen kantokyky on paineessa. On selvää, että Suomessa tarvitaan mahdollisimman korkeaa työllisyysastetta.
AKI-liittojen kannalta harmillista on, että myöskään työhyvinvoinnin parantamiseen ja työn psykososiaalisen kuormituksen vähentämiseen tähtääviä uudistuksia ei hallitusohjelma juurikaan esitä. Erityisesti kirkon aloilla työssä jaksaminen on laskenut merkittävästi koronan myötä. Uudistuksille olisi siis ollut tilausta.
Työntekijäjärjestöjen yhteinen toive on ollut, että työelämän uudistuksia valmisteltaisiin kolmikantaisesti. Se tarkoittaisi työntekijä- ja työnantajajärjestöjen ja valtiovallan yhteisiä neuvotteluita.
Itse uskon, että yhdessä neuvotellen voidaan löytää oikeat ja työmarkkinaosapuolten kannalta tasapuoliset toimet. On tarpeen nostaa työllisyysastetta ja edistää pientenkin työnantajien edellytyksiä tarjota työpaikkoja. Samalla olisi yhtä lailla tarpeen parantaa työssä jaksamista ja työturvallisuutta ja turvata työntekijöiden asema työelämän muutostilanteissa.