Asiallinen ja asiaton käytös

Laura Leipakka
TM, projektikoordinaattori, Espoon seurakuntayhtymä

Oletko koskaan työelämässä törmännyt tilanteeseen, jolloin asiallisen ja asiattoman käytöksen raja on ylittynyt? Tilanteeseen, joka voi olla niin hämmentävä, että et oikein tiedä, kuinka reagoida?

Minä olen. Olen todistanut niin itkunsekaista raivokohtausta, työntekijän avointa nolaamista kuin seksismiä. Muun muassa. Vastaan on tullut kaikenlaista muutakin asiatonta aika ajoin. Jokainen tilanne on jäänyt muistiin ja jokaista olen jäänyt märehtimään ja murehtimaan lyhyesti tai pitkästi.

Asiallinen ja asiaton käytös on kuluneen vuoden aikana ollut ajankohtaista. Parinkin laajalevikkisen sanomalehden päätoimittajat ovat joutuneet eroamaan tehtävästään asiattoman käytöksen vuoksi. Asiattoman ja asiallisen käytöksen rajan pohtiminen on tärkeää niin työyhteisön kuin sen työntekijöiden hyvinvoinnin kannalta. Rajanveto takaa hyvän työilmapiirin ja sujuvan yhteistyön eri ihmisten ja tahojen kesken. Sekä tietenkin sen, että kaikilla on töissä mukavaa ja turvallista olla.

Asiattoman ja asiallisen käytöksen rajan vetäminen ei kuitenkaan aina ole niin itsestään selvää kuin voisi kuvitella. Syinä rajanvedon häilyvyyteen voivat olla esimerkiksi kansainväliset kulttuurierot, työntekijöiden ikä ja sukupuoli ja työpaikan sisäinen käytöskoodi.

Monesti asiattomaan käytökseen sortuva ihminen ei tee sitä tahallaan. Tilanne vain pääsee siihen pisteeseen, että raja ylittyy. Välillä rajaa ei myös tiedosteta tai tunnisteta. Toisin sanoen ei edes ymmärretä, milloin käytös liukuu asiallisesta asiattomaan. Siksi asiaton käytös on aina nostettava esiin, jos se tulee vastaan. Eihän kukaan tiedä tehneensä väärin, ellei sitä hänelle kerrota.

Mikä sitten on asiatonta käytöstä? Joko aina tai tilanteesta riippuen. Itse sanoisin, että ainakin seksisimi, sovinismi, syrjintä, solvaaminen ja todella voimakkaat tunteenpurkaukset kollegoita ja/tai asiakkaita kohtaan ovat aina asiatonta käytöstä. Sen sijaan tilannesidonnaisia asioita ovat esimerkiksi huumori, kiroilu ja intiimien yksityiselämän asioiden käsittely työpaikalla. Joissain työyhteisössä viljellään varsin ronskia huumoria ja kirosanoja. Jos tämä on kaikille työyhteisön jäsenille ok, mikäpä siinä. Tärkeintä on, että rajat ovat selvät kaikille.

Asiallisen ja asiattoman käytöksen rajanvedossa kultainen sääntö on hyvä ohjenuora: tee muille niin kuin haluat itsellesi tehtävän. Jokainen meistä voi ja jokaisen meistä tulisi puuttua asiattomaan käytökseen. Sen tunnistaminen voi olla vaikeaa, mutta ei mahdotonta. Puhumalla ja keskustelemalla asiasta työyhteisön sisällä saadaan yhteiset pelisäännöt parhaiten selville.