Opiskele teologiaa, ymmärrä moninaisuutta
Eduskuntavaaleissa ensimmäisen kauden kansanedustajaksi valittu Fatim Diarra on sukupolveni teologeille tuttu kasvo. Diarra aloitti opintonsa yhteiskuntapolitiikan parissa Jyväskylän yliopistossa. Paluumuutto Helsinkiin ja opettajan työt osuivat samanaikaisesti uuden mielenkiinnonkohteen kanssa.
Ensimmäisen kosketuksensa sosiaalietiikkaan Diarra sai Jaana Hallamaan kirjoitusten kautta.
– Sosiaalietiikassa kysyttiin oikeita kysymyksiä: miksi, minkä takia, mikä on oikein. Innostuin, hankin pääsykoekirjat ja pääsin sisään teologiseen tiedekuntaan.
Tärkein teologisesta saatu osaaminen liittyy moninaisuuden kohtaamiseen sekä siitä oppimiseen.
– Opintoihin lukeutui paljon pienryhmäopetusta, joissa oli keskusteltava erilaisten ihmisten kanssa. Olen liberaalista helsinkiläisestä perheestä sekä liberaalista korkeakoulutetusta ystäväpiiristä. Teologisessa keskustelut käytiin kaikenlaisista, myös vanhoillisista, taustoista tulevien ihmisten kanssa.
Alusta asti oli selvää, että pääaineeksi valikoituu sosiaalietiikka. Syventäviä opintoja ilmestyi suosituksista huolimatta jo ensimmäisen vuoden lukujärjestykseen.
Diarra sanoo, että siinä missä yhteiskuntapolitiikassa tarkastellaan asioita järjestelmätasolta, vie sosiaalietiikka konkreettisten aiheiden äärelle, esim. vaikka lasten oikeus varhaiskasvatukseen. Teologian opinnot pakottivat toisinaan syvälle hyvinkin abstraktien aiheiden ajatteluun. Tämä yhdistelmä on tehnyt hänestä monipuolisen ajattelijan.
Diarra arvioi, että aika teologisessa kehitti hänen ajatteluaan enemmän kuin mikään muu tähänastinen.
– Teologisessa opiskelu on auttanut kohtaamaan moninaisuutta. Opin, että hyvin erilaisilla asioilla voi toisille ihmisille olla syvempiä merkityksiä.
Moninaisuuden kohtaaminen näkyy Diarran osaamisessa konsulttina: hän pystyy omaksumaan erilaisia näkökulmia kuin tyypilliset valtiotieteilijät. Hän arvioi, että hänen kykynsä moninaisuuden kanssa työskentelyyn näkyy myös hänen työssään poliitikkona.
– Saan eniten kiitosta tavastani tehdä töitä ja johtaa kaupunginvaltuustoa juuri niiltä, joiden kanssa olen vähiten samaa mieltä.
Vaikka ylioppilaspolitiikassa yhteistyötä tehdään samalla tavalla eri taustoista ja aatemaailmoista tulevien kanssa, on asetelma Diarran mukaan enemmän kilpailullinen. Teologisessa sen sijaan piti oppia yhdessä ihmisten kanssa ja rakentaa toisten esittämien ajatusten päälle. Ryhmätyön sai valmiiksi, kun oppi hyväksymään toisten näkemykset ja rakentamaan yhteistä tulkintaa.
Poliitikoilta odotetaan selkeitä vastauksia: kyllä tai ei. Ja kun vastaaja punnitsee eri näkökulmia, vaikutuksia ja harmaan sävyjä, kysyjä monesti pettyy.
– Ne kysymykset, joihin vastaan kyllä tai ei, ovat niitä, joiden taustalla olen kulkenut pitkän polun.
Diarra kertoo välillä heräävänsä öisin, ottavansa mukaan kynän ja paperia ja menevänsä olohuoneeseen ajattelemaan. Kun asiat on huolellisesti omissa ajatuksissa pureskeltu, antaa se eväitä vaikeisiin päätöksiin.
– Tällöin on minulle aika selkeää, missä seison.
Vaalikampanjoinnin ja alkavien valtiopäivien aiheuttamien aikatauluhaasteiden vuoksi kirjoitus toteutettiin poikkeuksellisesti haastatteluna.