Työharjoittelijan mietteitä

Essi Hyvönen, teologian maisteriopiskelija, Helsingin yliopisto

Niin päättyi kahden kuukauden harjoitteluni AKI-liittojen toimistolla Pasilassa. Aika kului kuin siivillä, ja ihan huomaamatta koitti lähtökahvien aika.

Tänä syksynä tapetilla on ollut palkaton korkeakouluharjoittelu. Itse olen siitä onnekkaassa asemassa, että pääsin suorittamaan palkallista harjoittelua paikkaan, jossa työelämään tutustuminen on ollut turvallista ja – suoraan sanottuna – kivaa. Ammattiliitossa harjoittelun suorittamisen yksi kiistaton etu on se, että täällä ajatellaan sitä kuuluisaa työntekijän etua. Ei ole tarvinnut pahemmin pohtia sitä, vedetäänkö nyt naiivia opiskelijaa kuin pässiä narussa.

Yliopisto on tiedeyhteisönä itselleni mieluinen paikka. Kaikilla elämän osa-alueilla ei akateemisuudella ole yhtä suurta merkitystä, mutta tällaisessa työssä siitä on kiistatta etua. Lähdekriittisyys, medialukutaito ja sujuva suomen kielen taito ovat vain joitakin akateemisia hyveitä, joista olen harjoittelussa hyötynyt. Voin kuitenkin todeta, että harjoittelu itsessään on todellakin kehittänyt juuri niitä työelämätaitoja, joita tulin tänne opettelemaan.

Jo harjoittelupaikan hakuprosessi itsessään opetti taitoja työelämästä – omien taitojen tunnistaminen on hyvin tärkeä taito työllistymistä ajatellen. Harjoittelussa pääsin tutustumaan erilaisiin työtehtäviin ja työnkuviin. Olen käynyt vierailemassa toimistomme työntekijöiden luona, tutustunut heidän toimenkuviinsa ja koulutuspolkuihinsa. Olen toiminut sihteerinä kokouksissa, hävittänyt vanhentuneita asiakirjoja, osallistunut erilaisiin kokouksiin, tilannut haalarimerkkejä, esitellyt liittoa uusille alan opiskelijoille, tuottanut somemateriaaleja ja toiminut jokapaikanhöylänä Papiston päivillä. Olen tehnyt vaikka mitä! Joitakin kertoja olen vitsaillut harjoittelijan kahvinkeittotaidoista, mutta kahvit olen joka kerta keittänyt ihan vain omasta halustani.

Toimistolla minuun on uskottu ja minua on aina autettu. Työyhteisö on lempeä ja hyväntuulinen, ja siellä on sijaa omalle persoonalle ja kysymyksille. Vaikka harjoittelun lyhytkestoinen luonne oli meidän kaikkien tiedossa, tuli meille silti yllätyksenä ajan loppuminen. Päällimmäisenä tunteena on kiitollisuus siitä, että pääsin harjoittelemaan työelämätaitoja ja asiantuntijuutta juuri AKI-liitoille.