Suomen kirkon pappisliiton kunniajäsen ja entinen puheenjohtaja teologian tohtori Tapani Vuorela sai kutsun taivaan kotiin 3.11.2023. Hän oli kuollessaan 85-vuotias.
Vuorela kirjoitti ylioppilaaksi Helsingin normaalilyseosta vuonna 1957. Hän valmistui teologian kandidaatiksi Helsingin yliopistosta vuonna 1963 ja teologian lisensiaatiksi vuonna 1974. Teologian tohtoriksi vuonna 1976 keisarillisen Suomen kirkkopolitiikasta.
Vuorela vihittiin pappisvirkaan 1.6.1963 Helsingin tuomiokirkossa. Hän suoritti pastoraalitutkinnon (kiitoksella hyväksytään) vuonna 1967 ja ylemmän pastoraalitutkinnon (korkeimmalla kiitoksella hyväksytään) vuonna 1977.
Vuorela aloitti virkauransa Helsingin pitäjän virkaa toimittavana kappalaisena vuosina 1963–1964. Tämän jälkeen hän työskenteli Suomen Kristillisen Ylioppilasliiton palveluksessa Tampereen opiskelijapastorina vuosina 1964–1965 ja julkaisusihteerinä vuosina 1965–1966. Vuosina 1966–1968 Vuorela työskenteli kirkkohistorian assistenttina Helsingin yliopistossa ja vuosina 1968–1981 Hakavuoren seurakunnan kappalaisena. Tämän jälkeen hän toimi Helsingin seurakuntien diakoniakeskuksen johtajana vuosina 1981–1987. Vuonna 1987 hän siirtyi Diakonissalaitoksen johtajaksi, missä tehtävässä hän työskenteli vuoteen 2002 saakka, jolloin hän jäi eläkkeelle.
Vuorelalla oli virkaurallaan lukuisia ja yhteiskunnallisia luottamustehtäviä. Hän toimi muun ohessa hiippakuntakokousedustajana ja kirkolliskokousedustajana useaan otteeseen 1970–1990-luvuilla, kirkon korkeakoulutoimikunnan puheenjohtajana vuosina 1976–1982, Helsingin yhteisen kirkkovaltuuston jäsenenä vuosina 1979–1981 sekä kirkkolain uudistamiskomitean jäsenenä vuosina 1980–1988.
Suomen kirkon pappisliitossa Vuorela hoiti useita merkittäviä luottamustehtäviä. Hän toimi liiton hallituksen jäsenenä vuosina 1975–1980 ja puheenjohtajana vuosina 1981–1986. Akavan hallituksen jäsenenä Vuorela toimi vuosina 1973–1983.
Vuorelan puheenjohtajuusvuodet Pappisliitossa sijoittuvat aikaan, jolloin naisten pääsystä pappisvirkaan keskusteltiin kiivaasti. Vuorela kannatti pappisviran avaamista naisille ja hänen kaudellaan Pappisliiton hallitukseen valittiin ensimmäistä kertaa nainen.
Edunvalvonnassa Vuorela ajoi määrätietoisesti pappien etua. Vuonna 1981, kun sopimusneuvottelut ajautuivat umpikujaan, Vuorela oli valmis johtamaan myös papit työtaisteluun. Sopimukseen päästiin kuitenkin viime hetkellä ja lakon uhka vältettiin.
Puheenjohtajana Vuorela edisti akavalaisten järjestöjen välistä yhteistyötä. Suomen kirkon sisarliiton (nyk. Diakoniatyöntekijöiden Liitto DTL) kanssa aloitettiin lähes neljä vuosikymmentä kestänyt jäsenlehtiyhteistyö. Vanha hautausapukassa korvattiin modernilla ryhmähenkivakuutuksella ja kassan ylijäämästä muodostettiin Pappisliiton opinto- ja avustusrahasto, joka vielä tänäkin päivänä tukee pappien ulkomaista opinkäyntiä.
Vuorela panosti myös liiton ulkomaansuhteiden hoitamiseen. Hänen aikanaan liiton suhteet erityisesti Saksan demokraattiseen tasavallan papistoon lujittuivat.
Ansioistaan papiston etujen valvojana ja kirkon työn kehittäjänä Pappisliitto kutsui Vuorelan kunniajäsenekseen vuonna 1992.
Vuorela siunattiin iäisyysmatkalle 24.11.2023 Diakonissalaitoksen kirkossa.
Herra, anna hänelle iankaikkinen lepo, ikuinen valo häntä valaiskoon!
Kunniajäsentään ja entistä puheenjohtajaansa muistaen
Suomen kirkon pappisliitto – Finlands kyrkas prästförbund r.y.