Liity jäseneksi

Papin osallistuminen yhteiskunnalliseen toimintaan

Kuva: Aarne Ormio/Kirkon kuvapankki/Ilmastomielenosoitus

Viime aikoina on keskustelua herättänyt se, millä tavalla pappi voi osallistua yhteiskunnalliseen toimintaan esimerkiksi osallistumalla mielenosoitukseen, majoittaa turvapaikkaa hakevia tai avustaa viranomaistoimenpiteiden kohteena olevaa henkilöä.

Pappislupauksessa pappi lupaa tahtovansa pysyä Jumalan pyhässä sa­nassa ja siihen perustuvassa evankelis-luterilaisen kirkon tunnus­tuk­sessa, pidättäytyä julkisesti julistamasta tai levittämästä sekä salaisesti edistämästä tai suosivasta sitä vastaan sotivia oppeja, tahtovansa oikein julistaa Jumalan sanaa ja jakaa pyhiä sakramentteja Kristuksen asetuksen mukaan samoin kuin noudattaa noudattaa kirkon lakia ja järjestystä sekä palvella alttiisti seurakuntaa ja sanankuulijoita.

Papiksi vihkimisessä pappi vastaa neljään kysymykseen, nimittäin tahtovansa Jumalan avulla pysyä lujina tässä kirkon uskossa ja vahvistaa siinä seurakuntalaisia, tahtovansa kolmiyhteisen Jumalan nimessä ryh­tyä pappisvirkaan ja hoitaa sitä oikein ja uskollisesti Jumalan sanan ja kirkkomme tunnustuksen mukaisesti, tahtovansa julistaa ja opettaa evankeliumia puhtaasti, jakaa sakramentteja Kristuksen asetuksen mukaisesti ja hoitaa pappis­virkaa kirkkomme järjestyksen mukaan sekä tahtovansa edistää kaikkea, mikä rakentaa seurakuntaa, ja elää niin, että olette esikuvana seura­kunnalle.

Pappisliitto on vuonna 2009 hyväksynyt papin ammattieettiset ohjeet, joiden mukaan kirkko kutsuu papin virkaan ja pappi sitoutuu pappislupauksessaan kirkon perustehtävään, tunnustukseen, kirkkolakiin, kirk­ko­­järjestykseen, kirkon ja seurakunnan virallisiin päätöksiin sekä piispan ohjeistukseen. Papin ammattieettisten ohjeiden mukaan kristityn en­simmäinen kutsumus on ihmisyyden toteuttaminen lähisuhteissa, ja sen pappi tekee rikkomatta virkaan liittyviä velvollisuuksia. Osallistuessaan yhteiskunnalliseen toimintaan pappi ei käytä hyväkseen virka-ase­maan­sa tai viran tunnuksia henkilökohtaisen tai edustamansa ryhmän edun saavuttamiseksi.

Papin osallistumisesta yhteiskunnalliseen toimintaan nousee ainakin seuraavia kysymyksiä:

  1. Millaisissa tilanteissa yhteiskunnalliseen toimintaan osal­listuminen voi olla virka-/työtehtävä?
  2. Millaisissa tilanteissa papin tulee pidättäytyä käyttämästä viran tunnuksia tai virka-asemaansa?
  3. Mitkä ovat papin yhteiskunnallisen toiminnan rajat eli mitä pappi voi sanoa tai mihin hän voi osallistua vapaa-ajallaan?

Yhteiskunnallinen toiminta virka-/työtehtävänä

Ensimmäinen kysymys koskee papin palvelussuhdetta, siis papinvirkaa tai muuta virkaa, jos hän on seurakunnan, seurakuntayhtymän tai kirkon keskushallinnon palveluksessa, sekä muuta palvelussuhdetta, mikäli hän on jonkin muun työnantajan palveluksessa. Virka-/työtehtävä­kysy­mys liittyy siihen, onko papille mahdollista yhteiskunnallisesta toiminnasta koitua palvelussuhteen osalta joitakin seuraamuksia, ja toisaalta, onko pappi työnantajansa vakuutusturvan alainen näissä toimissa.

Lähtökohtaisesti virkasuhteessa tehdään sitä työtä, jota varten virka on perustettu ja jota työnantaja määrää, ja työsuhteessa tehdään sitä työtä, josta työsopimuksella on sovittu. Seurakunnan on mahdollista päättää esimerkiksi ryhtyä suojelemaan turvapaikanhakijoita, jolloin tällainen toiminta voi tulla seurakunnan papille annetuksi virkatehtäväksi. Tällöin työskentely tapahtuu työnantajan työnjohdon alaisuudessa.

Vaikeampi kysymys on, voiko osallistuminen esimerkiksi mielenilmaukseen olla papin virkatehtävä. Voidaan ajatella esimerkiksi tilanne, jossa pappi osallistuu mielenosoitukseen yhdessä paikkakunnalla irtisanottavien työntekijöiden kanssa. Tällöin osallistuminen nousee kristillisestä solidaarisuudesta kriisin keskellä eläviä ihmisiä kohtaan. Myös turvapaikkaa hakevien ihmisten asian esillä pitämiseen osallistumista voidaan tarkastella kristillisen lähimmäisenrakkauden näkökulmasta. Tällainen toiminta voi papille olla työtehtävä, jos siitä on työyhteisössä päätetty tai se on papille annettu virkatehtäväksi.

Papilla on kuitenkin myös mielipiteenvapaus poliittisten näkemystensä suhteen. Tämän vuoksi työnantaja ei voi velvoittaa pappia osallistumaan selvästi jonkin yhteiskunnallisen puolueen tai ryhmittymän mielenilmaukseen, mikäli kyse on selvästi kristillisen uskon ja rakkauden ydinalueen ulkopuolelle sijoittuvasta poliittisesta näkemyksestä tai tapahtumasta. Samoin pappia ei tule rangaista siitä, että hän vapaa-ajallaan osallistuu sellaiseen poliittiseen toimintaan, joka kristillisen uskon ja rakkauden kannalta on kehällistä.

Virka-aseman ja viran tunnusten käyttäminen

Papin ammattieettisten ohjeiden mukaan papin tulee pidättäytyä käyttämästä hyväkseen virka-ase­maan­sa tai viran tunnuksia henkilökohtaisen tai edustamansa ryhmän edun saavuttamiseksi. Tällä tarkoitetaan, että pappeuteen kuuluvan yhteiskunnallisen toiminnan perusta on kristillisessä lähimmäisenrakkaudessa ja solidaarisuudessa, ei oman edun tai edustamansa ryhmän edun tavoittelussa.

Mikäli pappi osallistuu yhteiskunnalliseen toimintaan virka- tai työtehtävänään, hänen on suotavaa käyttää viran tunnuksia. Vapaa-aikanaan pappi voi viran tunnuksia käyttää, mikäli hän toimii kristillisen uskon pohjalta lähimmäisenrakkauden hengessä toisen henkilön tai ryhmän puolesta. Olennaista on, että virkapukuisen papin toiminta on sopusoinnussa kirkon uskon- ja rakkaudenkäsityksen sekä pappisviran hoitamisen kanssa.

Papin yhteiskunnallisen toiminnan rajat

Perustuslaillinen oikeus sanan- ja mielipiteenvapauteen kuuluu myös kirkon uskoon ja elämään sitoutuneelle papille. Papin tulee kuitenkin elää niin, että hänen viranhoitonsa sekä pappisvirassa että seurakunnan papinvirassa on rakennukseksi kirkolle ja ihmiskunnalle.

Kirkkolaki edellyttää papilta pappisviran velvollisuuksissa ja pappislupauksessa pysymistä sekä papille sopivaa käytöstä. Ilmeisen sopimatonta käytöstä on osallistuminen rikolliseen tai muuhun laittomaan toimintaan. Papin kansalaistoiminnan tulee tapahtua perustuslain ja muiden säädösten asettamissa rajoissa. Papin tulee myös pidättäytyä sellaisesta yhteiskunnallisesta toiminnasta, joka hengeltään on kristillisen uskon ja rakkauden vastaista.

 

Hyväksytty Pappisliiton hallituksessa 24.4.2017.