Pappisliitto juhlii 100:n toimintavuotensa täyttymistä Helsingissä 3.–4.10.2018 järjestettävillä Papiston päivillä, joiden teema on Ihan pappina. Papiston päiville saapuu liittoa juhlimaan noin 700 pappia ja kutsuvierasta. Papiston päivillä julkistetaan Vuoden pappi, kutsutaan useita kunniajäseniä sekä julkaistaan Pappismatrikkeli 2018 ja dosentti Esko M. Laineen kirjoittama Pappisliiton 100-vuotishistoria.
Suomen kirkon pappisliitto perustettiin 14.1.1918 Helsingissä evankelis-luterilaisen kirkon papiston ammatilliseksi ja aatteelliseksi järjestöksi, joka tekisi papiston ”kokonaiseksi, lujaksi ja työkykyiseksi” ajan olojen keskellä. Alusta asti Pappisliitto on eri tavoin kantanut huolta pappien ja heidän perheidensä toimeentulosta sekä pappien ammatillisesta kehittymisestä. Pappisliitto on viimeksi vuonna 2009 julkaissut papin ammattietiikan, jota se toivoo jokaisen jäsenensä noudattavan työssään.
Erilaisia koulutuspäiviä ja opintomatkoja Pappisliitto on järjestänyt koko satavuotisen historiansa ajan. Ennen Suomen evankelis-luterilaisen kirkon keskushallinnon syntyä Pappisliitto kantoi päävastuun kirkon ekumeenisista ja ulkomaisista suhteista ja edelleenkin liitto on aktiivinen ekumeeninen toimija etenkin kansainvälisesti. Sotien välisenä aikana Pappisliitto kehitti merkittävällä tavalla rippikoulujen pedagogiikkaa.
Toisen maailmansodan jälkeisenä pula-aikana liitto pyrki saamaan papeille sekä laadukkaita virkapukuja että autojen ostolupia. Myös köyhimpien pappien lasten pääsy oppikouluun oli Pappisliiton keskeinen huolenaihe. Ennen työnantajan järjestämää ryhmähenkivakuutusta Pappisliitto piti jäsenilleen hautausapukassaa; vuonna 1981 perustettiin Pappien ja lehtorien työttömyyskassa, joka on nyt osa Erityiskoulutettujen työttömyyskassa Erkoa. Nykyään Pappisliitto tarjoaa jäsenilleen apurahoja tieteellistä tutkimusta sekä ulkomaisia opintomatkoja varten.
Vuonna 1975 kirkkoon saatiin virkaehtosopimusjärjestelmä, ja siitä asti Pappisliitto on neuvotellut jäsentensä puolesta näiden virkasuhteiden ehdoista. Tärkeimpiä kysymyksiä ovat olleet palkkaus sekä työ- ja vapaa-aika. Pappisliiton vaikuttamistoiminnan tuloksena kirkko viimein luopui luontoisetupalkkauksesta 1990-luvun alussa ja papitkin saivat viimein palkkansa kokonaan rahassa. Ensimmäisen vapaapäivän papit saivat ensimmäisen virkaehtosopimuksen myötä vuonna 1975 ja viisipäiväinen työviikko saavutettiin vihdoin vuonna 1997.
Yhä edelleen papeilta puuttuvat arkipyhälyhennykset, jotka monilla muilla kirkonkin työntekijöillä on, ja niinpä papeilla on vuosittain 7–8 työpäivää enemmän kuin muilla yhteiskuntamme työntekijöillä. Syrjivä tilanne johtuu siitä, ettei papistoon sovelleta työaikalakia, ja maan hallitus aikoo jättää uudessakin työaikalaissa papit säännellyn työajan ulkopuolelle. Pappisliiton mielestä työajattomuus on kirkon taloudellisessa tilanteessa, jossa virkoja jatkuvasti vähennetään, merkittävä työsuojelullinen riskitekijä, joka tulisi korjata asianmukaisella työaikasääntelyllä.
Tasa-arvo- ja yhdenvertaisuuskysymykset ovat 2000-luvulla olleet liiton edunvalvonnassa yhä keskeisemmässä osassa. Naispuoliset papit sekä erilaisiin vähemmistöihin kuuluvat papit kokevat työssään syrjintää ja heidän on vaikeampi edetä urallaan kuin miespuolisten pappien. Muutosta on kuitenkin tapahtunut: Viimeisen 25 vuoden aikana on naisten osuus koko papistosta noussut 17 %:sta 47 %:iin. Vastaavana aikana on naisten osuus kirkkoherroista kasvanut 2 %:sta 20 %:iin.
Kuitenkin myös häirinnän ja epäasiallisen kohtelun kokemukset ovat papistolla valitettavan yleisiä; liiton jäsenkyselyssä vuositasolla 25 % papeista kertoo tulleensa häirityksi tai kohdelluksi epäasiallisesti. Pappisliitto katsoo, että myös kirkon työpaikoilla tulee noudattaa nollatoleranssia syrjinnän, häirinnän ja epäasiallisen kohtelun suhteen.
Edessäpäin on nähtävissä suuria muutoksia: Papinvirat ovat vuosina 2008–2017 vähentyneet 8 % ja sama kehitys näyttää jatkuvan tulevaisuudessakin, kun seurakuntien talous kiristyy edelleen. Mikäli evankelis-luterilainen kirkko päättää meneillään olevan selvityksen seurauksena luopua virkasuhteen käytöstä ja siirtyä kokonaan työsuhteisiin, on sillä merkittävä vaikutus papiston työaikojen ja irtisanomisturvan kannalta. Kirkon työntekijöiden eläkkeiden rahoitus on seuraavan kahden vuosikymmenen ajan myös merkittävä haaste, joka tulee ratkaista, jotta kirkon henkilöstön oikeusturva toteutuisi ja kirkkoon kannattaisi tulevaisuudessakin työllistyä.
Näkyvissä olevista haasteista huolimatta Pappisliitto katsoo tulevaisuuteen myönteisesti ja näkee edessään myös toisen menestyksekkään vuosisadan. Nyt on juhlan aika, gaudeamus!
Lisätietoja:
- Eija Nivala, puheenjohtaja, p. 044 711 8614, eija.nivala(at)evl.fi
- Jussi Junni, toiminnanjohtaja, p. 044 744 7041, jussi.junni(at)akiliitot.fi
- Merja Laaksamo, apulaistoiminnanjohtaja, p. 050 542 3664, merja.laaksamo(at)akiliitot.fi
- Esko M. Laine, historiateoksen kirjoittaja, p. 050 564 8746, esko.laine(at)helsinki.fi